Jääräpäistä

100mm makron lähin etäisyys on 0,3 -0,5m ja se mitataan kennosta... Eli pötkö kiinni kuvattavaan 14 cm päähän, vastavalosuojalla siis liki kiinni asti... Suljinnopeuden on oltava ainakin pari pykälää normia nopeempaa, plääh... Matala kenttäsyvyys, tarkenna huolellisesti... sano se tolle horsmalle, että tajuaa pysyä paikallaan... oja prkl...

Pidä kamerasta kiinni lujasti. Yksikin aste enemmän ja tää murskaantuu...

En ota jalustaa, en, käsivaralla opetellaan ensin, vaikka henki menisi. Älä sahaa, tuossa se on edessäsi... Tuo on muutes tällä kamerallani otettu kuva numero 6000!!!

Onpas siankärsämön vaaleanpunainen, yksittäinen kukka kaunis... vielä on matkaa, lähempääkin saa kuvaa

Rauhoittuminen

Kun autoni ikkunasta avautuu ylläolevaa maisema, alan rauhoittua. Siirryn toiseen maailmaan. Takana moottoritie, alla kuuskakkonen ja kohta edessä käännös pienelle sivutielle. Risteyksestä mökki jo häämöttää sireenipensaiden takaa. "Tere, kömmänä" tulee lausuttua ääneen. Jaahas, hyvinhän pensasaita on lähtenyt uuteen kasvuun, vaikka näyttikin teloituksen jälkeen varsin surulliselta. Kurjenmiekat ovat kukassa, ovatpa uljaan näköisiä. Jaahas, akileijat aloittavat kukintojaan, näköjään levinneet jo tuohon tienvierellekin, kiva. Ai sireenitkin kukkivat vielä, ihana tuoksu. Onkohan pöntöissä asukkeja, pitääpä hetken päästä istahtaa keinuun tutkailemaan tilannetta. Oho, kukkapurkin pelakuut eivät ole tykänneet sateesta, tai onhan toisessa vielä kivasti kukkaa. Onpas ruoho kasvanut parissa viikossa, siinä sitä on höttiäisillä piilopaikkoja. Nooo, täytyy jossain välissä surrutella se siistimmäksi. Kappas, istutetut juhannusruusut ovat täydessä nupussa, ihanaa! Oi, miten aurinko lämmittää portaikkoa. Mitkä työasiat?

Matkalla

Puoli kilometriä on välimatkaa miesystävän asunnolle. Ilta oli muutaman sateisen päivän jälkeen lämmin ja aurinkokin yritti viritellä säteitään maisemaan. Varis hassutteli tien vieressä. Pelasi venäläistä rulettia; hyppi keskelle tietä pasteeraamaan ja auton lähestyessä arvokkaasti asteli viime tipassa pois edestä. Kaivoin kameran ja varis lehahti koivun latvaan tarkkailemaan tilannetta. Nököttele siellä sitten, minä kuvaan jotakin muuta. Tuota leppistä kuvatessani mietin, että nukkuikohan se, sillä siinä se junttasi paikoillaan pitkän tovin. Minä menetin mielenkiintoni. Kävelin hiljakseen kotiinpäin tarkkaillen maisemaa ja kappas, lehtokotilo. Se ylitti, tai siltä ainakin näytti, kevyenliikenteen väylää. Mites sinä nyt ihan yksiksesi? Yleensähän teitä on niin paljon, ettei tiedä mihin jalkansa laittaisi rusentamatta yhtään. Ei muuten, mutta se rusahduksen ääni nostaa ihokarvat pystyyn. Mikähän tuo sun matka on suhteessa sinun kokoosi? Matkasi taitaa olla pidempi kuin minulla, tosin sinulla on koti selässäsi. Ei tunnu kiire olevan, vaan mikäs tässä, ihanassa alkukesän illassa. Nautitaan matkasta, morjes.

Päätös

Hämmästyn joka kerta kuviani koneelta katsellessani. Jokaisen kuvareissun sarjassa on vähintään yksi kuva, josta löytyy pieni höttiäinen varsinaisesta kuvauskohteestani. Suloisia salamatkustajia. Mitähän tuo muurahainenkin tuossa ylhäällä miettii; hyppäävänsä alas vai ihaileeko maisemia, joita kiipesi katsomaan... Vai harrastaakohan se seinäkiipeilyä kuntoillakseen, mistäpä sen tietää. Luin Jani Kaaron hurmaavan kirjan Ötököitä Suomen luonnossa ja tein päätöksen. Tilasin satamillisen macron!

Perhostelua

Asiat ovat joskus mustavalkoisia, mutta harvemmin perhoset. Tuo ylempi mustavalkoinen on oletettavasti reunustäplämittari. En muista tavanneeni tuollaista aiemmin. Kooltaan se oli kolmanneksen sitruunaperhosta pienempi, kaunotar silti. Sen suojautumiskeino on tuo väritys. Se on niin silmiinpistävä, etteivät linnut usko sen olevan syötävää! Jotenkin on taas ollut ihana katsella perhosten leikkiä mökkimaastossa. Itikoiden seassa. Kangasperhoja, lanttu- sekä kaaliperhosia, lie myös naurisperhosia, liihottelee ympäriinsä. Lisäksi on yksittäisiä nokkosperhosia ja suruvaippojakin jo näkynyt. Hassua ajatella, että osa perhosista on talvehtinut tai lentänyt pitkät matkat täällä ollakseen. Kumpikin tuntuu uskomattomalta, kun niin keveitä nuo ovat. Ne kestävät vastatuulet ja rankkasateet tai toisaalta paukkupakkaset, uskomatonta. Toissapäivänä pihapiiriin tupsahti ritariperhonenkin, niitä en ole kovin usein nähnyt. Kyllä se on uskomattoman kaunis. Toinen kannus ilmeisesti jo kadonnut, ikääntymisen merkkinä. Kauankohan perhoset keskimäärin elävät?

Myytävänä

Siinä se oli, tienvieressä. Myydään koulu. Siis, mitä! Pakkohan se oli piipahtaa kuningaskunnan sivuilla. Purolan koulu on kolmen muun kiinteistön kanssa myytävänä. Vielä ehtisi, tarjousten jättö kuun viimeisenä päivänä Myyntipäätös tehdään kokonaistaloudellisuuden perusteella. Mitä kokonaistaloudellista on koulun ostamisessa? Puolet perusteluista on hinta, nelkytä pinnaa käyttötarkoitus ja kymmenen pinnaa ostajan referenssit. On perusteltava mm. käyttötarkoitus. Hiivatti soikoon, jos minunkin pitäisi aina ostaessani perustella käyttötarkoitus. Saisinkohan koskaan enään ostettua suklaata? Tosin sivuilla ei ole mainintaa siitä, mikä on hyvä ja mikä huono käyttätarkoitus. Paljonkos sitä tiliä oikein tulikaan...

Tähystelyä

Aina kun näen lintujen tarkkailevan korkealta horisonttia, en voi olla ajattelematta mitä tuo olento mahtaakaan tuumailla. Ehkeivät ne ole ihmismäisiä ajatuksia; miksiköhän nuo ihmiset tyytyvät kävelemään tuolla alhaalla, kappas kaveri lentää länteen tai pitäisiköhän tästä jo lähteä. Varmaan ne ovat enemmän liikkeiden tarkkailua aistit avoinna. Huvitti tuo harakka maston päässä, piti sen hiiden kurnutusta ja mekkalaa yksikseen. Huhuilin, että eikös kaverit tulleetkaan, ei olento vaivautunut edes vilkaisemaan alas. Mitäpäs meistä väliäkään, siivettömistä.

Joskus on niin paljon tarkkailtavaa, että sitä on tehtävät kahdestaan. Onhan se siten paljon mukavampaakin, leppoisaa. Tänään Hamarin suistolla oli iso parvi mm. allaolevia lokkeja. Isoja ja uljaita, parisenkymmentä. Vesi oli jo vapaana ja kevätkosiskelut ovat täysillä käynnissä. Mutta se ääntely, lokit mourusivat kaulat suorana kuin kollit maaliskuulla, välillä äänet muistuttivat enemmänkin vanhan pystykorvan haukahtelua, kuin lokkien kirkunaa millään muotoa. Kuhina oli valtaisaa. Kevättä on kaikilla rinnassa. Tässä vielä tarkkaillaan lumisessa maisemassa sulan veden laajenemista, mutta siitä se lähti, taas kerran, kevät.

Tikkupoika

Isäni kasvattaa tikkupoika kaktuksia. Niistä on jaettu alkuja kaikille sukulaisille ja lisää tulee koko ajan. Itsellänikin on yksi. Kaktuksen oikeaa nimeä en tiedä, meille kaikille se on tikkupoika. Isä sai sen jopa kukkimaan. Ensimmäisen kerran näin sen kukkivan. En edes ollut ajatellut sen kukkivan. Pieni, hento keltainen kukka aivan oksan päässä. Nuppuja oli aika paljon. Kukka kesti muutaman päivän ja koko ajan aukeni uusia. Herttaista.

Laiskottelua

Viikko vilahti. Tuli luettua monta kirjaa, kaksi niistä olin ostanut lukeakseni viime kesän kesälomalla. En uskonut itsekään, että voin maata aurinkotuolissa tunti tolkulla ja lukea, käydä välillä uimassa ja taas jatkaa lukemista. Stig Larsson ja Reijo Mäki pitivät koukussaan. Osansa ottivat myös Petri Karra ja Paulo Coelho. En kaivannut yöelämää, mutta rakastin sitä auringon lämpöä samoin, kuin kiiretöntä, kellotonta, kävelyni tahdissa soljuvaa maisemaa. Ihminen tarvitsee myös omaa aikaa. Minä sain yhden viideskymmeneskahdes osan vuodesta kaksituhattakymmenen vain itselleni. Olen levännyt itsekkäästi nautiskellen.

Siintää

Loppuihan se työviikko viimein. Sauna päälle ja matkalaukku auki. Kirjat, nippu lehtiä ja uimapuku, eikös siinä ole tärkeimmät. Villasukat, juu juu, patiolla illalla tuntuu viisitoistakin astetta kylmältä kuuman päivän jälkeen. Oikein odotan, että saan kippurassa lueskella leppeässä yössä, jossa kantautuu kaskaiden ja liikenteen ääniä. Rantaan on puolisen kilsaa, ihan ei taida kuulua aaltojen laulu, no ei pidä liikaa vaatia. Siellä se meri kuitenkin odottaa. Mies lähtee aamulla ylitöihin ja minä lentokentälle. Eipä muuta kuin Hasta Luego!

Herkkä

Viime elokuun kuvia järjestelin ja upposin muistelemaan hetkeä, jolloin tuo perhonen istahti jalalleni. Aurinko paahtoi, kuten se suomessa elokuussa paahtaa ja jalat olivat terassin kaiteella. Hiukan oli hiki. Suolaa tuo perho ilmeisesti hamusi, sillä se viipyi pitkän tovin. Mies ehti käydä kameran hakemassa ja sain räpsittyä pitkän sarjan. Tuo kaunotar eteni hiljakseen herkällä otteella. Ei voi sanoa, että kutitti kuin perhonen jalalla, sillä se ei tuntunut juuri ollenkaan. Näin sen olevan siinä, muttei se tuntunut. Eihän perhoset paljon painakaan, pari kolme grammaa. Kun näkee niiden istahtavan hennoille kukkaoksille, oksat keinahtavat. Olisi ihana tietää miten perhonen kokee tuon Malvan herkät värit, vai aistiiko se vain meden. Tahtoo macron.

Titityyyy

Oi, mikä keli ulkona. Nyt uskon siihen, että kyllä tästä kevät koittaa. Auringon lämpö on poskia hivelevää. Pyörähdin Mikkelissä ja jo aamulla piti kaivaa aurinkolasit, lupaavaa. Asvaltti on kuivaa, vaikka tienpenkat ovat pelkkää lumikinosta. Mihinkähän tuo lumi sulaa, kun se vauhtiin pääsee. Vai haihtuukohan se vain ilmaan ja imeytyy hiljakseen maahan sulattaen routaa mennessään. Kertoilivat radiossa, ettei Lahdessa Vesijärvelle ole saatu latuja tehtyä kuin vasta viime viikolla ja nyt niitä ei enään voi käyttää. Arvelivat, ettei enään keväämmäällä onnistu lainkaan. Kaikkialla on koko hurjasta pakkaskaudesta huolimatta suhteellisen huono jäätilanne. Jään päällä on vettä, jonka päällä on lunta. Vähänkö surettaa. No, ei kyllä pätkääkään. Linnut laulavat kaikkialla kuin onnensa huumassa. Onko tuo ihme, kun itseäkin laulattaa. Otanpa kamerani ja käyn.

Aamukampa

Klaffi napsahti, tein päätöksen. Aamuja ventti. Viikko kolmetoista lepään lämpimässä. Pakkaan parit vaihtovaatteet, viisi kirjaa ja visakortin. Eiköhän siinä viikko kulu, aurinkotuolissakin. Uskon, että ikkunat odottavat täällä pesijäänsä ja kankaat jatkavat maisemoitumistaan ompelukoneen vieressä, vaikken viikkoon niitä vahdikaan. Paikka on tuttu, ei yllätysmomentteja, voi rentoutua. Siirryn kesäaikaan ihan konkreettisesti. Pauku vaan pakkanen, tuiskuttele jalkarättejä, kammassa piikit vähenevät yksi kerrallaan. Nyt on kevät pilkottu sopiviin pätkiin; kohta espanjaan, huhtikuussa messureissu ja toukokuussa kylpylään. Juhannuskiireitähän tässä pukkaa.

Tulppaanit

Ostin itelleni tulppaneja maljakkon. Energiaa virtaa keltaisesta väristä. Ulkona on kakskytä raatia pakkasta ja lunta tuulee vasemmalta oikealle ajoittain melko tiiviistikin. Yöllä oli tullut viisitoista senttiä lunta, mistä ihmeestä siitä riittää. Minulle riittäisi kyllä jo. Tulppaanit saavat hyvälle tuulelle, ovat vielä kauniisti auenneet eli pysyneet ryhdikkäänä ja supussa. Ihan kuin olisi aurinko keittiön pöydällä. Kaivoin yhden kankaan keittiön tuolinselälle. Siitä pitäisi keittiön gardiinit ommella. Vihreäruutuinen kangas, jossa on valkoisissa neliöissä keltaisia ja vaaleanvihreitä hedelmiä, pirteä. On kuin kevät olisi iskenyt. Eilen paistoi sinitaivaalta aurinko, mutta ulkoillessa kasvot hakkaantui lumensekaisessa tuulessa araksi, ei ole kevät vielä, ei. Nyt ei minua ulos saa mikään, ei edes kuvausinto. Isäntä jännittää Roversien peliä, minä imin tulppaaneista sen verran energiaa, että taidan lähteä päiväunille.

Ystävänpäivä

Puhelin pärisee tekstareista, naamakirja on valentiinahaleja pullollaan, sähköposti on ketjukirjeistä turvoksissa. Minä oon löhännyt ystävän sohvalla koko päivän. Suunnitelmissa oli tehdä sydämenmuotoisia leivoksia, suuunnitelmaksi jäi. Viiniä meni eilen sitten senkin edestä tai sen verran, että hyvin nukutti. Yhtään tekstaria en ole laittanut. Sorry vaan, ystävät, olette mielessäni muulloinkin. Tekstaan sitten, kun minulla on asiaa. Kohta pitäs kerätä luunsa ja muuttaa majaa kotiinpäin. On mukavaa olla yhdessä tekemättä mitään järkevää. Suunniteltiin lomareissua, joka ei taida onnistua. Taas se päivätyöläisen ja periodityöntekijän aikataulusovittelu. Ellun ja Annen kummankaa pitäs käydä katsomassa, aikataulut vaan eivät nappaa. Täytyy vissiin kehittää omat sutinat. No, meiltähän se onnistuu. Hyvää ystävänpäivää!

Viikonloppu

Päätimme miehen kanssa viettää laatuaikaa. Siitä puhutaan joka tuutissa. Tosin, kun tarkemmin kuuntelee, kyseessä on yksinkertaisesti aika, jota vietetään yhdessä. Joissakin foorumissa neuvotaan varaamaan yhteinen aika kalenterista. Siksi vitsailimme laatuajasta, vuorotyöläisen ja päivätyöläisen yhteinen viikonloppu kun pitää katsoa kalenterista. Imatran valtionhotellissa yöpyminen sekä illallinen pitkän kaavan mukaan ravintola Buttenhoffissa ovat usein vilahtaneet toiveenamme, siispa auton nokka kohti Imatraa. Isäntä lupasi käydä hänelle varaamassani hieronnassa, jos minä vastavuoroisesti jätän kameran ja läppärini kotiin. Kiinni veti.