Istuskelin mökin portailla. Ylätasanne on kohtuu iso ja siihen mahtuu hyvin aurinkotuoli. Kahdella sivulla on päästä päähän penkit, joille voi asetella tarpeellisia tavaroita; kamera, kiikarit, kirjoja tunnistusta varten ja läppäri. No, oli siinä valkkari lasillinenkin. Silmiinpistävästi oheinen kirjosieppo naaras lehahteli pihan poikki. Tienvieren koivu, hernepensas ja tuo pähkinäpensaan lehdettömäksi jäänyt ranka, sireeni ja aitan pääty. Kiikarilla sen touhuja katselin ja kaunista, sulavaa muotoaan ihailin. Päätin käydä kellarissa ja hupsis, aitan päädyn pöntöstä kuului joltinenkin sirkutus. No, kuva-ahneena ajattelin napsaisevani kuvan emosta pesäpöntöllä. Siinä tuo itseään esitteli, keimaili aitan katolla ja hirsien päällä. Käänsi toista kylkeään ja teki vaikka mitä temppu, muttei mennyt pönttöön. Tuijotteli minua pitkät tovit ja silloin minulle välähti. Minä olin vaara punaisine paitoineni. Varmaan myös kameran rapsahdukset pistivät varovaiseksi. Voi anteeksi ystäväiseni, olet taaskin syönyt pihapiiristä huimat määrät pisteleviä ja tuhoavia hyönteisiä, joten sinun kuulukin saada syöttää poikasesi rauhassa. Minä olen se ylimääräinen.
