Puoli kilometriä on välimatkaa miesystävän asunnolle. Ilta oli muutaman sateisen päivän jälkeen lämmin ja aurinkokin yritti viritellä säteitään maisemaan. Varis hassutteli tien vieressä. Pelasi venäläistä rulettia; hyppi keskelle tietä pasteeraamaan ja auton lähestyessä arvokkaasti asteli viime tipassa pois edestä. Kaivoin kameran ja varis lehahti koivun latvaan tarkkailemaan tilannetta. Nököttele siellä sitten, minä kuvaan jotakin muuta. Tuota leppistä kuvatessani mietin, että nukkuikohan se, sillä siinä se junttasi paikoillaan pitkän tovin. Minä menetin mielenkiintoni. Kävelin hiljakseen kotiinpäin tarkkaillen maisemaa ja kappas, lehtokotilo. Se ylitti, tai siltä ainakin näytti, kevyenliikenteen väylää. Mites sinä nyt ihan yksiksesi? Yleensähän teitä on niin paljon, ettei tiedä mihin jalkansa laittaisi rusentamatta yhtään. Ei muuten, mutta se rusahduksen ääni nostaa ihokarvat pystyyn. Mikähän tuo sun matka on suhteessa sinun kokoosi? Matkasi taitaa olla pidempi kuin minulla, tosin sinulla on koti selässäsi. Ei tunnu kiire olevan, vaan mikäs tässä, ihanassa alkukesän illassa. Nautitaan matkasta, morjes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti