Lepo on lentävä liike, tuumasi sotilas kun vuoteesta putosi. Viikko hujahti ja aikahan kiitää kun on mukavaa. Olen entistä vakuuttuneempi, että kiinnitän työasiat autoni rattiin. Kotiin ajaessa ajattelen työpäivää, mutta kun nousen autosta, en juurikaan niitä muistele ennenkuin aamulla töihin ajaessa. Meni viikko miettimättä työkiireitä, mutta kentältä autonrattiin istuessa muisti alkoi palailla pätkittäin. Miksi ei ihmisen päässä ole katkaisinta, jolla voisi kääntää vihteelle ja vastuulle. Hmm, niin moni ei sieltä viihteeltä heti palaile vastuuseen, ainakaan vapaaehtoisesti. Lomapaikassa oli, yllätys yllätys, muutama muukin suomalainen. Yhdessä bungalovissa oli kolmekymmenvuotis hääpäiväänsä viettävä pariskunta. Mies makasi viikosta neljä päivää kämpässä ja veti raakaa viinaa aina sängystä noustessaan. Litra yössä, kertoi allasbaariin päästyään, pummasi oluen, kun baari oli jo kiinni ja poistui takaisin kämppään. Vaimo kävi yksin viereisessä ostohelvetissä ostelemassa matkamuistot ja tuliaiset. Mitähän hänkin matkasta miettii niitä katsellessaan. Ei lähtenyt mukaan seuraksi pyydettäessäkään, eihän miestä voi jättää yksin. Noo, se meijän Jussi on tommonen... Ihmetteli kuitenkin ääneen, että olen yksin lomareissulla. Hänellä sentään oli mies mukana, joopa joo. Minulle loma on lepoa, toisille se on yhdessäoloa.
