Ruokintaa

Istuskelin mökin portailla. Ylätasanne on kohtuu iso ja siihen mahtuu hyvin aurinkotuoli. Kahdella sivulla on päästä päähän penkit, joille voi asetella tarpeellisia tavaroita; kamera, kiikarit, kirjoja tunnistusta varten ja läppäri. No, oli siinä valkkari lasillinenkin. Silmiinpistävästi oheinen kirjosieppo naaras lehahteli pihan poikki. Tienvieren koivu, hernepensas ja tuo pähkinäpensaan lehdettömäksi jäänyt ranka, sireeni ja aitan pääty. Kiikarilla sen touhuja katselin ja kaunista, sulavaa muotoaan ihailin. Päätin käydä kellarissa ja hupsis, aitan päädyn pöntöstä kuului joltinenkin sirkutus. No, kuva-ahneena ajattelin napsaisevani kuvan emosta pesäpöntöllä. Siinä tuo itseään esitteli, keimaili aitan katolla ja hirsien päällä. Käänsi toista kylkeään ja teki vaikka mitä temppu, muttei mennyt pönttöön. Tuijotteli minua pitkät tovit ja silloin minulle välähti. Minä olin vaara punaisine paitoineni. Varmaan myös kameran rapsahdukset pistivät varovaiseksi. Voi anteeksi ystäväiseni, olet taaskin syönyt pihapiiristä huimat määrät pisteleviä ja tuhoavia hyönteisiä, joten sinun kuulukin saada syöttää poikasesi rauhassa. Minä olen se ylimääräinen.

Nokikanoja

Mikäs onkaan rauhallisempi paikka kuin kanavan reunaa vasten kelluva autonrengas. Kanavassa killuu pesätarpeita yllin kyllin, kun ei ole turhan tarkka.

Melkein ehdin lujahtaa pois koko kuvasta!

Tässä sitä suitaan höyhenpeitettä maatuvan moottoriveneen perälaudalla.

Tähystelyä

Aina kun näen lintujen tarkkailevan korkealta horisonttia, en voi olla ajattelematta mitä tuo olento mahtaakaan tuumailla. Ehkeivät ne ole ihmismäisiä ajatuksia; miksiköhän nuo ihmiset tyytyvät kävelemään tuolla alhaalla, kappas kaveri lentää länteen tai pitäisiköhän tästä jo lähteä. Varmaan ne ovat enemmän liikkeiden tarkkailua aistit avoinna. Huvitti tuo harakka maston päässä, piti sen hiiden kurnutusta ja mekkalaa yksikseen. Huhuilin, että eikös kaverit tulleetkaan, ei olento vaivautunut edes vilkaisemaan alas. Mitäpäs meistä väliäkään, siivettömistä.

Joskus on niin paljon tarkkailtavaa, että sitä on tehtävät kahdestaan. Onhan se siten paljon mukavampaakin, leppoisaa. Tänään Hamarin suistolla oli iso parvi mm. allaolevia lokkeja. Isoja ja uljaita, parisenkymmentä. Vesi oli jo vapaana ja kevätkosiskelut ovat täysillä käynnissä. Mutta se ääntely, lokit mourusivat kaulat suorana kuin kollit maaliskuulla, välillä äänet muistuttivat enemmänkin vanhan pystykorvan haukahtelua, kuin lokkien kirkunaa millään muotoa. Kuhina oli valtaisaa. Kevättä on kaikilla rinnassa. Tässä vielä tarkkaillaan lumisessa maisemassa sulan veden laajenemista, mutta siitä se lähti, taas kerran, kevät.

Enteitä

Keli tänään oli tuhnuinen, mutta sielu huusi ulkoilua, joten kamera olalle ja tutkailemaan kevään etenemistä. Hankea, lunta, kinosta ja tien peittäviä lätäköitä, no paljasta asvalttia kevyen liikenteen väylillä. Ensimmäisenä taisi iskeä tajuntaa pikkulintujen laulu, keltasirkkuja ja tiaisia. Hetken päästä jokisuiston vastarannalta kantautui lokkien naurua, jess. Kolme mustavarista lensi metsänreunaan, muuttolintuja! Venelaiturin vieressä oli siimoitettuna laaja alue; heikkoa jäätä. Tosin pienen kantaman päässä olivat pilkkimiehet uppoutuneena avantojensa tuijotukseen. Yritän saada maisemasta kiinni näkymää ja yhdistää sitä muistoihin muista keväistä. Muisti pätkii ja silmä näkee vain isoja lumikasoja. Koiranheisi tien vieressä, hetkinen, silmut paksunaan. Kauempana jonkun pihalla omenapuussakin uusi kasvu pakottaa oksien päissä. Räksä istuu soidinväreissään ja tarkkailee mahdollista puolisoa. Naakkapariskunta naakkuu nokikkain sähkötolpan nokassa. Itikka! tosin kahvilan auringonpuoleisen ikkunan välissä, mutta hamuaa valoon. Kevättä on. On, on!

Lomankaipuu

Miesmuisti on kuulemma kolme vuotta. Oma muistini on näköjään vieläkin lyhyempi. Muutama suojakeli sekä plussalla oleva vuorokausi ja huomaan manaavani kenkien kastumista. Autokin kuraantuu hujauksessa. Eihän tätä märkää kestä kukaan. Todellisuudessa taitaa vaivata lomakuume. Kuun vaihteessa olisi lomaa pääsiäisellä pidennettynä, kun laskelmoin lakisääteisillä asioilla. Pääsiäislauantaita ei lasketa lomapäiväksi. Ärsyä heitti miehen työtilanne, lomat peruttu. Tasan ei käy elämä, pojalle juuri ilmoitettiin kolmipäiväiseen viikkon ryhtymisestä, tosin onneksi tällä kertaa vain kolmeksi viikoksi, mutta silti. Isäntä yritti lohduttaa, että sittenhän sinulla on aikaa tehdä kaikki rästissä olevat asiat, kun ei hänkään ole jaloissa pyörimässä. Ei loma ole kodin rästitöitä varten! Loma on laiskottelua ja patterin latausta. Kyllä ajat muuttuvat; nuorena vitsailtiin, että jos joutuu ottamaan puolison lomalle mukaan se on b -luokan matka. Tässä iässä se on parasta A ryhmää, kun saa edes jonkun mukaansa, mieluiten oman ukkonsa. Lomamatka yksin ei houkuta, muttei kaappien peseminen ja verhojen ompelukaan. Entten tentten, pyrstö irti, nokka tarttuu, kuin vanhalla variksella konsanaan.

Varikset

Kipitin hattu huurussa kohti lämmintä, kun tykkylumen kätköistä morjesti varis. Kraak itelles, ei taida olla helppoa sullakaan. Sulla on sentään siivet, mikset lennä lämpimään, viisas lintu. Toisaalta ihan kiva, että olet jäänyt, äänesi kuulostaa mukavalta. Aika vähissä on linnunlaulu viimepäivinä ollut. Ei minun lauluääneni sen kummoisempi ole, äänellään sitä jokainen, variskin. Koitahan pärjätä, eivät nuo sinun lähisukulaisesi Atlantin rannalta täällä kestäisi kovinkaan pitkään. Mutta me pärjätään, kraak.