Asiat ovat joskus mustavalkoisia, mutta harvemmin perhoset. Tuo ylempi mustavalkoinen on oletettavasti reunustäplämittari. En muista tavanneeni tuollaista aiemmin. Kooltaan se oli kolmanneksen sitruunaperhosta pienempi, kaunotar silti. Sen suojautumiskeino on tuo väritys. Se on niin silmiinpistävä, etteivät linnut usko sen olevan syötävää! Jotenkin on taas ollut ihana katsella perhosten leikkiä mökkimaastossa. Itikoiden seassa. Kangasperhoja, lanttu- sekä kaaliperhosia, lie myös naurisperhosia, liihottelee ympäriinsä. Lisäksi on yksittäisiä nokkosperhosia ja suruvaippojakin jo näkynyt. Hassua ajatella, että osa perhosista on talvehtinut tai lentänyt pitkät matkat täällä ollakseen. Kumpikin tuntuu uskomattomalta, kun niin keveitä nuo ovat. Ne kestävät vastatuulet ja rankkasateet tai toisaalta paukkupakkaset, uskomatonta. Toissapäivänä pihapiiriin tupsahti ritariperhonenkin, niitä en ole kovin usein nähnyt. Kyllä se on uskomattoman kaunis. Toinen kannus ilmeisesti jo kadonnut, ikääntymisen merkkinä. Kauankohan perhoset keskimäärin elävät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti