Ärsytti

Minä into pinkeenä lauantai aamuna rämeen laidan heinikolle. Ukkokullankin raahasin helteiseen aamukasteeseen. Lahjoin kertomalla, että voi särpiä olutta kannon nokassa minun kuvatessani. Kiikarit otti mukaan, ei olutta. No, tuo näkyhän minua siellä odotti. Koko rämeen penger niitetty. Voi perskurkkana, sanon minä. Kyllähän siinä nyt olis muutama männyntaimi vielä kuukauden pärjännyt, pakkoko tuo keskikesällä on niittää. Ei ole niitynhoidosta kysymys vaan rahan ahneudesta. Mäntytukkeja pitää saada, mitä ovat sen rinnalla hopeatäplät, sinisiiveet, mittarit, kiitäjät ja kirput, kirvat, leppäkertut.

Ääärgghhh!

Sunnuntaina suuntasin naapurin isännän lautatarhan reunoille. Nokkosperhosten uusi sukupolvi oli kuoriutunut. Kaunottaria liihotteli ristiin rastiin. Horsmien seassa sählätessäni osui tämä punainen kaunotar etsimeeni. Elokorento!

Statuspäivityksiä

Elää vaikeasti selitettävässä parisuhteessa. Tuo napsahti kaverin statukseen. Täh! Ei muuta kun näppis rätisemään ja kysymystä pukkaa, taisinpa peukuttaakin. En minä sitä kirjoittanut, vaan päivitin statuksen, niin tuo naamakirja ilmaisi sen noin. No, se tarkoittaa, että mies lähti ja eropaperit ovat vetämässä. Aha, muistithan vilkuttaa perään. Tottakai ja vilkuttelen vieläkin, nyt olen tyytyväinen elämääni. Jos asiasta on lyhyt hetki, sitä on tyytyväinen, että on saanut päätökseen asioita, muu tulee myöhemmin, ajattelin. Mikähän tuossa naamakirjassa on, yksi ja toinen "päivittää parisuhteensa" kavereilleen vaihtamalla tiedon seinälleen. Muistan kaverin, joka oli epätoivoisesti sinkku, siis omasta mielestään. Voi sitä hehkutusta facessa, kun hän päivitti seinälleen olevansa parisuhteessa. Mitenkähän naamakirja minut määrittelisi, jos sinne parisuhteeni kirjaisin. Yli kymmenen vuotta seurustellut kahden jääkaapin perhe?

Ruokintaa

Istuskelin mökin portailla. Ylätasanne on kohtuu iso ja siihen mahtuu hyvin aurinkotuoli. Kahdella sivulla on päästä päähän penkit, joille voi asetella tarpeellisia tavaroita; kamera, kiikarit, kirjoja tunnistusta varten ja läppäri. No, oli siinä valkkari lasillinenkin. Silmiinpistävästi oheinen kirjosieppo naaras lehahteli pihan poikki. Tienvieren koivu, hernepensas ja tuo pähkinäpensaan lehdettömäksi jäänyt ranka, sireeni ja aitan pääty. Kiikarilla sen touhuja katselin ja kaunista, sulavaa muotoaan ihailin. Päätin käydä kellarissa ja hupsis, aitan päädyn pöntöstä kuului joltinenkin sirkutus. No, kuva-ahneena ajattelin napsaisevani kuvan emosta pesäpöntöllä. Siinä tuo itseään esitteli, keimaili aitan katolla ja hirsien päällä. Käänsi toista kylkeään ja teki vaikka mitä temppu, muttei mennyt pönttöön. Tuijotteli minua pitkät tovit ja silloin minulle välähti. Minä olin vaara punaisine paitoineni. Varmaan myös kameran rapsahdukset pistivät varovaiseksi. Voi anteeksi ystäväiseni, olet taaskin syönyt pihapiiristä huimat määrät pisteleviä ja tuhoavia hyönteisiä, joten sinun kuulukin saada syöttää poikasesi rauhassa. Minä olen se ylimääräinen.

Temppeli

Monesti olen kävellyt sitä tietä pitkin, olihan se jo neljäs Amsterdamin reissu. Nyt olin liikkeellä aamuvarhaisella ja jotenkin uteliaalla tuulella. Tienviitta; Chinatown. Punaisten lyhtyjen laitamilla. Dim Sumia, pesula, kalakauppias, riisikeitinmyymälä sekä muutama ravintola ja sitten näin tämän temppelin. Ovet avoinna, tervetuloa, kuvaaminen sallittua. Rauhallinen musiikki taustalla ja useissa lasivitriineissä paljon kauniita esineitä. Luonteeni ei kuitenkaan tohdi kuvata, harmikseni ei sisällä kuitenkaan ollut kortteja tai esitevihkoja. Temppeli on asukkaita, ei turisteja varten. Ovelta otin yläkuvan. Upea soturi vasemmalla ei todellakaan pääse oikeuksiinsa, mieleeni tuli Kurosavan leffat, vaikka maa on toinen. Kaunis ja rauhallinen temppeli.

Nokikanoja

Mikäs onkaan rauhallisempi paikka kuin kanavan reunaa vasten kelluva autonrengas. Kanavassa killuu pesätarpeita yllin kyllin, kun ei ole turhan tarkka.

Melkein ehdin lujahtaa pois koko kuvasta!

Tässä sitä suitaan höyhenpeitettä maatuvan moottoriveneen perälaudalla.

Laiskottelua

Viikko vilahti. Tuli luettua monta kirjaa, kaksi niistä olin ostanut lukeakseni viime kesän kesälomalla. En uskonut itsekään, että voin maata aurinkotuolissa tunti tolkulla ja lukea, käydä välillä uimassa ja taas jatkaa lukemista. Stig Larsson ja Reijo Mäki pitivät koukussaan. Osansa ottivat myös Petri Karra ja Paulo Coelho. En kaivannut yöelämää, mutta rakastin sitä auringon lämpöä samoin, kuin kiiretöntä, kellotonta, kävelyni tahdissa soljuvaa maisemaa. Ihminen tarvitsee myös omaa aikaa. Minä sain yhden viideskymmeneskahdes osan vuodesta kaksituhattakymmenen vain itselleni. Olen levännyt itsekkäästi nautiskellen.

Siintää

Loppuihan se työviikko viimein. Sauna päälle ja matkalaukku auki. Kirjat, nippu lehtiä ja uimapuku, eikös siinä ole tärkeimmät. Villasukat, juu juu, patiolla illalla tuntuu viisitoistakin astetta kylmältä kuuman päivän jälkeen. Oikein odotan, että saan kippurassa lueskella leppeässä yössä, jossa kantautuu kaskaiden ja liikenteen ääniä. Rantaan on puolisen kilsaa, ihan ei taida kuulua aaltojen laulu, no ei pidä liikaa vaatia. Siellä se meri kuitenkin odottaa. Mies lähtee aamulla ylitöihin ja minä lentokentälle. Eipä muuta kuin Hasta Luego!

Lomankaipuu

Miesmuisti on kuulemma kolme vuotta. Oma muistini on näköjään vieläkin lyhyempi. Muutama suojakeli sekä plussalla oleva vuorokausi ja huomaan manaavani kenkien kastumista. Autokin kuraantuu hujauksessa. Eihän tätä märkää kestä kukaan. Todellisuudessa taitaa vaivata lomakuume. Kuun vaihteessa olisi lomaa pääsiäisellä pidennettynä, kun laskelmoin lakisääteisillä asioilla. Pääsiäislauantaita ei lasketa lomapäiväksi. Ärsyä heitti miehen työtilanne, lomat peruttu. Tasan ei käy elämä, pojalle juuri ilmoitettiin kolmipäiväiseen viikkon ryhtymisestä, tosin onneksi tällä kertaa vain kolmeksi viikoksi, mutta silti. Isäntä yritti lohduttaa, että sittenhän sinulla on aikaa tehdä kaikki rästissä olevat asiat, kun ei hänkään ole jaloissa pyörimässä. Ei loma ole kodin rästitöitä varten! Loma on laiskottelua ja patterin latausta. Kyllä ajat muuttuvat; nuorena vitsailtiin, että jos joutuu ottamaan puolison lomalle mukaan se on b -luokan matka. Tässä iässä se on parasta A ryhmää, kun saa edes jonkun mukaansa, mieluiten oman ukkonsa. Lomamatka yksin ei houkuta, muttei kaappien peseminen ja verhojen ompelukaan. Entten tentten, pyrstö irti, nokka tarttuu, kuin vanhalla variksella konsanaan.

Työssäkäyvä

Velipoika soitteli terveisiä Thaimaasta. Hänet saneerattiin kolme vuotta sitten. On siitä lähtien ollut viisi kuuukautta vuodesta taikuissa ja kesäajan lapissa kultaa huuhtomassa sekä tammukoita narramassa. Soitin viikko sitten keväällä irtisanotulle kolleegalleni, ei ole töissä. Ei oikein ole ehtinytkään, on käynyt alpeilla laskettelemassa. Oli tulossa Italiasta ja lähtee kahden viikon päästä Dubaihin. Osa-aikaisen kaverini facebook statuksesta katselin, että hän on lähdössä Malagaan ensi kuussa. Joulukuussa hän oli Vietnamissa. Ylä- vai alakuvan parvekemaisema? Minä ajattelin aamulla raapata autonikkunat ja lähteä töihin. Pitänee ajella varovasti, motarilla on pahuksen liukasta. Hetkonen! Mitä minä olen ymmärtänyt väärin?