Jäidenlähtö

Lauantai 10.4. ja aurinkoinen päivä. Mieli alkoi halajamaan jokirantaan "yhdelle". Onneksi kamera sujahti mukaan. Jäin sillan yläpuolella pois bussista, sillä ajattelin siitä olevan lyhyemmän matkan Paahtimon partsille. Ensin minut tavoitti ääni. Liikenteessä oli paussi, joten autoja ei ohitse mennyt. Rytinää. Sillan alajuoksulla odotti ylläoleva näky. Jäät olivat lähdössä. Kymmenen vuotta olen täällä ollut ja ensimmäisen kerran pääsin sattumalta näkemään tuota näytelmää. Väkeä kerääntyi kummallekin rannalle pitkinä nauhoina. Veden voima on mieltön. Jotenkin sielua hiveli tuota näytelmä, kevät roihahti mieleenkin. Sieltä se tulee kesä, painaa päälle kuin ullivesi.

Hiljaa virtaa Porvoonjoki!

Siintää

Loppuihan se työviikko viimein. Sauna päälle ja matkalaukku auki. Kirjat, nippu lehtiä ja uimapuku, eikös siinä ole tärkeimmät. Villasukat, juu juu, patiolla illalla tuntuu viisitoistakin astetta kylmältä kuuman päivän jälkeen. Oikein odotan, että saan kippurassa lueskella leppeässä yössä, jossa kantautuu kaskaiden ja liikenteen ääniä. Rantaan on puolisen kilsaa, ihan ei taida kuulua aaltojen laulu, no ei pidä liikaa vaatia. Siellä se meri kuitenkin odottaa. Mies lähtee aamulla ylitöihin ja minä lentokentälle. Eipä muuta kuin Hasta Luego!