Syssy

Ei aaltoile viljapelto. Jäljellä on kellastuva korsivainio. Lehtivihreä pakenee maan uumeniin odottamaan lämmintä. Minä kaivaudun peittoihin ja tungen villasukkia jalkaan. Vuorokauden osat erottaa valonmäärästä helposti. Katulyhdyt syttyvät, tähdet erottuvat taivaalla ja leipomisesta lämmin uuni tuntuu mukavalta. Pimeässä ajaminen pitää taas muistutella mieliin, miten senkin unohtaa kesän aikana. Torimyyjillä on juureksia enemmän kuin kukkakimppuja. Kimalaiset liikkuvat kankeasti, ymmärrän hyvin. Iltaisin nukuttaa ja aamulla ei halua nousta ylös. Äääh, revitään sitten huumori tästäkin.

Rauhoittuminen

Kun autoni ikkunasta avautuu ylläolevaa maisema, alan rauhoittua. Siirryn toiseen maailmaan. Takana moottoritie, alla kuuskakkonen ja kohta edessä käännös pienelle sivutielle. Risteyksestä mökki jo häämöttää sireenipensaiden takaa. "Tere, kömmänä" tulee lausuttua ääneen. Jaahas, hyvinhän pensasaita on lähtenyt uuteen kasvuun, vaikka näyttikin teloituksen jälkeen varsin surulliselta. Kurjenmiekat ovat kukassa, ovatpa uljaan näköisiä. Jaahas, akileijat aloittavat kukintojaan, näköjään levinneet jo tuohon tienvierellekin, kiva. Ai sireenitkin kukkivat vielä, ihana tuoksu. Onkohan pöntöissä asukkeja, pitääpä hetken päästä istahtaa keinuun tutkailemaan tilannetta. Oho, kukkapurkin pelakuut eivät ole tykänneet sateesta, tai onhan toisessa vielä kivasti kukkaa. Onpas ruoho kasvanut parissa viikossa, siinä sitä on höttiäisillä piilopaikkoja. Nooo, täytyy jossain välissä surrutella se siistimmäksi. Kappas, istutetut juhannusruusut ovat täydessä nupussa, ihanaa! Oi, miten aurinko lämmittää portaikkoa. Mitkä työasiat?

Jäidenlähtö

Lauantai 10.4. ja aurinkoinen päivä. Mieli alkoi halajamaan jokirantaan "yhdelle". Onneksi kamera sujahti mukaan. Jäin sillan yläpuolella pois bussista, sillä ajattelin siitä olevan lyhyemmän matkan Paahtimon partsille. Ensin minut tavoitti ääni. Liikenteessä oli paussi, joten autoja ei ohitse mennyt. Rytinää. Sillan alajuoksulla odotti ylläoleva näky. Jäät olivat lähdössä. Kymmenen vuotta olen täällä ollut ja ensimmäisen kerran pääsin sattumalta näkemään tuota näytelmää. Väkeä kerääntyi kummallekin rannalle pitkinä nauhoina. Veden voima on mieltön. Jotenkin sielua hiveli tuota näytelmä, kevät roihahti mieleenkin. Sieltä se tulee kesä, painaa päälle kuin ullivesi.

Hiljaa virtaa Porvoonjoki!

Kahvitauko

Kävin tarkistamassa, että Tallinna on paikallaan. Ystävättareni esitteli minulle uuden kahvipaikan, josta on upea näkymä kaupungin ylle. Radisson Bluen 24. kerroksen kahvila. Keli oli huhtikuun pilvihätäräinen, mutta lämmin. Nautimme kupin kahvia ja lasillisen VanaTallinnan kermalikööriä, kuten viiskymppisten naisten tuleekin tehdä. Näkymät olivat kyllä hissin napin painalluksen arvoiset. Hiukan mietitytti se yleisnäkymä, vanhaa katoaa ja tilalle tulee persoonantonta uutta ja modernia. Väistämättä keskustelumme siirtyi Helsingin Katajanokan hotellipäätökseen. Olimme yhtämieltä siitä, että onneksi ehdotettu ristin muotoinen lasihotelli ei saanut tarpeeksi kannatusta. Ovatkohan Tallinnan kasvu tai paremminkin yrittäjien kasvuodotukset olleet miten realistiset. Rotermannissa olivat liki kaikki tilat tyhjillään, eikä sillä ole ikää montaa vuotta. Eipä maisemassa ollutkaan enään nostureita eikä rakennustyömaita. Arvuuttelimme keskenämme, että millainenkohan maisema on kymmenen vuoden päästä. Sovimme, että tulemme kahville samaan paikkaan vuonna 2020. Hui!