31. tammikuuta 2010

Kuvahaaste


Hörvelön kuvahavainnot sai mieluisan kuvahaasteen Mayolta Halusin kuitenkin vastata siihen tässä blogissani, se suotakoon.
Haaste on valita neljännestä kansiosta neljäs kuva ja sitten selittää se. No, pari vuotta intensiivisemmin kuvanneena kansioita löytyy... useammasta paikasta. Siispä otin lähimmältä kovalevyltä.

Kuvassa on yksi gerbera sadasta tuhannesta gerberasta Helsingin rautatien torilta kesältä 2009. Kyseessä oli Kaisa Salmin näyttely Eden VI. Hän teki upean gerberalabyrintin kaikkien nautittavaksi. Kuvan kukkasella on pisaroita terälehdillään, sillä kukkia kasteltiin samanaikaisesti kun kiersin työkaverini kanssa kuvailemassa tuota taideteosta. Ohessa vielä toinen kuva, jossa osittain hahmottuu kyseinen labyrintti. Minua viehkotti ajatus, että viikon esilläolon jälkeen kuka tahansa sai käydä noutamassa itselleen kukan kotiin vietäväksi. Jokainen sai palan taidetta nautittavakseen.

Kiitos haasteesta Mayo. Käyn säännöllisesti ihailemassa Donnan valokuvia ja siksi välitän tämän haasteen hänelle. Haasteeseen kuuluu, että se välitetään edelleen neljälle, mutta...


27. tammikuuta 2010

Viikonloppu

Päätimme miehen kanssa viettää laatuaikaa. Siitä puhutaan joka tuutissa. Tosin, kun tarkemmin kuuntelee, kyseessä on yksinkertaisesti aika, jota vietetään yhdessä. Joissakin foorumissa neuvotaan varaamaan yhteinen aika kalenterista. Siksi vitsailimme laatuajasta, vuorotyöläisen ja päivätyöläisen yhteinen viikonloppu kun pitää katsoa kalenterista. Imatran valtionhotellissa yöpyminen sekä illallinen pitkän kaavan mukaan ravintola Buttenhoffissa ovat usein vilahtaneet toiveenamme, siispa auton nokka kohti Imatraa. Isäntä lupasi käydä hänelle varaamassani hieronnassa, jos minä vastavuoroisesti jätän kameran ja läppärini kotiin. Kiinni veti.



Itu


Oon ollu enemmän syväjäässä kuin tuo naapurin polkupyörä. Mikään ei iske kipinää. Sydäntalven pimeys jähmettää mut aina. Nyt on lisänä moniviikkoinen pakkasjakso. Kyllä pakkasen kestää, muttei pimeää. Työnilo haraa aamuisin vastaan, ei tahdo lähteä mukaan, haluaisi vain nukkua.
Puhkun mustaa pilveä, en intoa, aamuisin. Lähikolleegat tietävät sen, eivät yritä piristää. Joskus on hyvä saada olla ja mörrittää ilman selityksiä. Asiakkaiden kanssa viihdyn ja saan sinniteltyä sivistynyttä käytöstä. Eilen räkätin kahvinurkkauksessa pikkuporukalla jotakin aivan tyhjänpäivästä. Koneen ääressä nakutellessa takanaapurin puhelimen soittoääni sai hytkymään ja viheltelemään tahdissa. Tänään asiakkaalla käydessäni törmäsin ystävääni. Hän halasi ja pursusi energiaa, lörpötys oli mukavaa. Kahvia lorahti rinnuksille. Sorvin ääreen palattuani söhläsin ja sähläsin, sain kopiokoneen sekä läppärini juntturaan. Silmälasini kiikutti naapuritiimiläinen veskin käsialtaasta. Assari vastapäätä katteli aikansa ja sanoi, että onneksi olkoon; Manna is back. Hitsi vie, tää alkaa maistua taas!



25. tammikuuta 2010

Työssäkäyvä



Velipoika soitteli terveisiä Thaimaasta. Hänet saneerattiin kolme vuotta sitten. On siitä lähtien ollut viisi kuuukautta vuodesta taikuissa ja kesäajan lapissa kultaa huuhtomassa sekä tammukoita narramassa. Soitin viikko sitten keväällä irtisanotulle kolleegalleni, ei ole töissä. Ei oikein ole ehtinytkään, on käynyt alpeilla laskettelemassa. Oli tulossa Italiasta ja lähtee kahden viikon päästä Dubaihin. Osa-aikaisen kaverini facebook statuksesta katselin, että hän on lähdössä Malagaan ensi kuussa. Joulukuussa hän oli Vietnamissa. Ylä- vai alakuvan parvekemaisema? Minä ajattelin aamulla raapata autonikkunat ja lähteä töihin. Pitänee ajella varovasti, motarilla on pahuksen liukasta. Hetkonen! Mitä minä olen ymmärtänyt väärin?




24. tammikuuta 2010

Varikset



Kipitin hattu huurussa kohti lämmintä, kun tykkylumen kätköistä morjesti varis. Kraak itelles, ei taida olla helppoa sullakaan. Sulla on sentään siivet, mikset lennä lämpimään, viisas lintu. Toisaalta ihan kiva, että olet jäänyt, äänesi kuulostaa mukavalta. Aika vähissä on linnunlaulu viimepäivinä ollut. Ei minun lauluääneni sen kummoisempi ole, äänellään sitä jokainen, variskin. Koitahan pärjätä, eivät nuo sinun lähisukulaisesi Atlantin rannalta täällä kestäisi kovinkaan pitkään. Mutta me pärjätään, kraak.





Menovettä


Keitaat keskellä kylmyyttä. Polttoainetta. Ei ole kovin ruuhkaista venetankkauspisteessä ja huoltoaseman kassakin nakuttelee vain keppanakuitteja. Lauantaiaamu ja suomalainen talvisää. Ilmasto lämpenee, mutta mittarilukema laskee aina vain alemmas. Mitähän hiivattia minä täällä teen maisemia miettimässä ja palelemassa. Korvissa pauhaa Mustajärven Ukkometso, random asetuksella se tuli sujuvasti Turojen Siiderihain perään. Siitäpä tulikin mieleen, pitäisiköhän hakea menovettä, molemmat ovat avoinna.





Rantaelämää


Joulukuun kolmastoista kaksituhattayhdeksän. Lohdutonhan tämä maisema olisi ilman pelastusrengasta, väriläiskää, vai olisiko. Poissa ovat veneet, peittojen alla odottamassa. Pelastusrengas sinnittelee. Seuranaan hyytyvä vesi ja jäätyvä maisema. Joku höynä haahuilee kameransa kanssa näppejään jäädyttämässä.