Ruokintaa

Istuskelin mökin portailla. Ylätasanne on kohtuu iso ja siihen mahtuu hyvin aurinkotuoli. Kahdella sivulla on päästä päähän penkit, joille voi asetella tarpeellisia tavaroita; kamera, kiikarit, kirjoja tunnistusta varten ja läppäri. No, oli siinä valkkari lasillinenkin. Silmiinpistävästi oheinen kirjosieppo naaras lehahteli pihan poikki. Tienvieren koivu, hernepensas ja tuo pähkinäpensaan lehdettömäksi jäänyt ranka, sireeni ja aitan pääty. Kiikarilla sen touhuja katselin ja kaunista, sulavaa muotoaan ihailin. Päätin käydä kellarissa ja hupsis, aitan päädyn pöntöstä kuului joltinenkin sirkutus. No, kuva-ahneena ajattelin napsaisevani kuvan emosta pesäpöntöllä. Siinä tuo itseään esitteli, keimaili aitan katolla ja hirsien päällä. Käänsi toista kylkeään ja teki vaikka mitä temppu, muttei mennyt pönttöön. Tuijotteli minua pitkät tovit ja silloin minulle välähti. Minä olin vaara punaisine paitoineni. Varmaan myös kameran rapsahdukset pistivät varovaiseksi. Voi anteeksi ystäväiseni, olet taaskin syönyt pihapiiristä huimat määrät pisteleviä ja tuhoavia hyönteisiä, joten sinun kuulukin saada syöttää poikasesi rauhassa. Minä olen se ylimääräinen.

Rauhoittuminen

Kun autoni ikkunasta avautuu ylläolevaa maisema, alan rauhoittua. Siirryn toiseen maailmaan. Takana moottoritie, alla kuuskakkonen ja kohta edessä käännös pienelle sivutielle. Risteyksestä mökki jo häämöttää sireenipensaiden takaa. "Tere, kömmänä" tulee lausuttua ääneen. Jaahas, hyvinhän pensasaita on lähtenyt uuteen kasvuun, vaikka näyttikin teloituksen jälkeen varsin surulliselta. Kurjenmiekat ovat kukassa, ovatpa uljaan näköisiä. Jaahas, akileijat aloittavat kukintojaan, näköjään levinneet jo tuohon tienvierellekin, kiva. Ai sireenitkin kukkivat vielä, ihana tuoksu. Onkohan pöntöissä asukkeja, pitääpä hetken päästä istahtaa keinuun tutkailemaan tilannetta. Oho, kukkapurkin pelakuut eivät ole tykänneet sateesta, tai onhan toisessa vielä kivasti kukkaa. Onpas ruoho kasvanut parissa viikossa, siinä sitä on höttiäisillä piilopaikkoja. Nooo, täytyy jossain välissä surrutella se siistimmäksi. Kappas, istutetut juhannusruusut ovat täydessä nupussa, ihanaa! Oi, miten aurinko lämmittää portaikkoa. Mitkä työasiat?

Keskikesä

Pisin päivä ja lyhyin yö. Valtaosa on korvat höröllään juhannuksen sääennusteista. Töissä kaikilla on juhannuksen alusviikko; eihän tätä nyt kannata aloittaa, vajaa viikko ja kaikkea... Tuon pidennetyn viikonlopun jälkeen moni aloittaa vuosilomansa, loput jatkavat lomia odotellen. Tai no, yksi osa kansasta elää ja kuolee jalkapallon myötä. Futisveikkauslistoja vertaillaan nurkissa. Ranska lähtee kotiin ja toiset loikkaavat länteen, ennakkosuosikit pettävät ja maalit ratkaisevat. Ruotsi sai kielitaitoisen melkeinsammakko prinssinsä. Ititkat ovat äkäisiä ja runsaslukuisia. Noin sataviisikymmentä yötä jouluun!

Matkalla

Puoli kilometriä on välimatkaa miesystävän asunnolle. Ilta oli muutaman sateisen päivän jälkeen lämmin ja aurinkokin yritti viritellä säteitään maisemaan. Varis hassutteli tien vieressä. Pelasi venäläistä rulettia; hyppi keskelle tietä pasteeraamaan ja auton lähestyessä arvokkaasti asteli viime tipassa pois edestä. Kaivoin kameran ja varis lehahti koivun latvaan tarkkailemaan tilannetta. Nököttele siellä sitten, minä kuvaan jotakin muuta. Tuota leppistä kuvatessani mietin, että nukkuikohan se, sillä siinä se junttasi paikoillaan pitkän tovin. Minä menetin mielenkiintoni. Kävelin hiljakseen kotiinpäin tarkkaillen maisemaa ja kappas, lehtokotilo. Se ylitti, tai siltä ainakin näytti, kevyenliikenteen väylää. Mites sinä nyt ihan yksiksesi? Yleensähän teitä on niin paljon, ettei tiedä mihin jalkansa laittaisi rusentamatta yhtään. Ei muuten, mutta se rusahduksen ääni nostaa ihokarvat pystyyn. Mikähän tuo sun matka on suhteessa sinun kokoosi? Matkasi taitaa olla pidempi kuin minulla, tosin sinulla on koti selässäsi. Ei tunnu kiire olevan, vaan mikäs tässä, ihanassa alkukesän illassa. Nautitaan matkasta, morjes.

Taidetta

Luonto luo taidetta, ihminen yrittää kopioida. Esittävää ja abstraktia, miten vaan, mutta silmää ne hivelevät. Mikähän eläin on kivettyneenä tuohon kahden siirtolohkareen väliin? Siitä se katselee meitä mökkitiellä. Mies sille kumartaa joka kerta ohi mennessämme. Väittää siinä olevan esi-isiemme henget meitä valvomassa.

Kun ihminen "hoitaa" luontoa, pääsee huuto!

Päätös

Hämmästyn joka kerta kuviani koneelta katsellessani. Jokaisen kuvareissun sarjassa on vähintään yksi kuva, josta löytyy pieni höttiäinen varsinaisesta kuvauskohteestani. Suloisia salamatkustajia. Mitähän tuo muurahainenkin tuossa ylhäällä miettii; hyppäävänsä alas vai ihaileeko maisemia, joita kiipesi katsomaan... Vai harrastaakohan se seinäkiipeilyä kuntoillakseen, mistäpä sen tietää. Luin Jani Kaaron hurmaavan kirjan Ötököitä Suomen luonnossa ja tein päätöksen. Tilasin satamillisen macron!

Syntymäpäivä

Velipoika täyttää tänään neljäkymmentäyhdeksän vuotta. Onnea Pekka! Olen ennenkin tähän aikaan vuodesta kävellyt luonnossa, mutta en ihan äsken muista nähneeni huhta- ja korvasieniä lukuunottamatta sieniä kesäkuun eka viikolla. Hei luonto, lopeta kiirehtiminen, me ihmiset hoidetaan se sun puolestasi. No, tokihan on keväisiä lajeja, tiedän, mutta hiukan tuli fiilis, että A-pu-va! Nuorin veli laittoi sähköpostia, että nuoruudenaikainen ystävä on kuollut. Nuorempi kuin kumpikaan veljistäni. Seis maailma, tahdon ulos!

Perhostelua

Asiat ovat joskus mustavalkoisia, mutta harvemmin perhoset. Tuo ylempi mustavalkoinen on oletettavasti reunustäplämittari. En muista tavanneeni tuollaista aiemmin. Kooltaan se oli kolmanneksen sitruunaperhosta pienempi, kaunotar silti. Sen suojautumiskeino on tuo väritys. Se on niin silmiinpistävä, etteivät linnut usko sen olevan syötävää! Jotenkin on taas ollut ihana katsella perhosten leikkiä mökkimaastossa. Itikoiden seassa. Kangasperhoja, lanttu- sekä kaaliperhosia, lie myös naurisperhosia, liihottelee ympäriinsä. Lisäksi on yksittäisiä nokkosperhosia ja suruvaippojakin jo näkynyt. Hassua ajatella, että osa perhosista on talvehtinut tai lentänyt pitkät matkat täällä ollakseen. Kumpikin tuntuu uskomattomalta, kun niin keveitä nuo ovat. Ne kestävät vastatuulet ja rankkasateet tai toisaalta paukkupakkaset, uskomatonta. Toissapäivänä pihapiiriin tupsahti ritariperhonenkin, niitä en ole kovin usein nähnyt. Kyllä se on uskomattoman kaunis. Toinen kannus ilmeisesti jo kadonnut, ikääntymisen merkkinä. Kauankohan perhoset keskimäärin elävät?