Minä into pinkeenä lauantai aamuna rämeen laidan heinikolle. Ukkokullankin raahasin helteiseen aamukasteeseen. Lahjoin kertomalla, että voi särpiä olutta kannon nokassa minun kuvatessani. Kiikarit otti mukaan, ei olutta. No, tuo näkyhän minua siellä odotti. Koko rämeen penger niitetty. Voi perskurkkana, sanon minä. Kyllähän siinä nyt olis muutama männyntaimi vielä kuukauden pärjännyt, pakkoko tuo keskikesällä on niittää. Ei ole niitynhoidosta kysymys vaan rahan ahneudesta. Mäntytukkeja pitää saada, mitä ovat sen rinnalla hopeatäplät, sinisiiveet, mittarit, kiitäjät ja kirput, kirvat, leppäkertut.Ääärgghhh!
Sunnuntaina suuntasin naapurin isännän lautatarhan reunoille. Nokkosperhosten uusi sukupolvi oli kuoriutunut. Kaunottaria liihotteli ristiin rastiin. Horsmien seassa sählätessäni osui tämä punainen kaunotar etsimeeni. Elokorento!
