En ole koskaan mihinkään lippukuntiin kuulunut, vaikka umpisolmuja osaankin tehdä. Nyt on vaan pahasti tuo ötökkäjahti jäänyt päälle. Koskaan ei tiedä missä tapaa mielenkiintoisen olennon, enkä nyt tarkoita miehiä. Yläkuvan perhonen lehahti kirjakaupan ikkunaan, tarjouskirjat unohtuivat kun piti kuvaa napsia. Isäntä ei nykyisin loihe enään mitään lausumaan, katselee vaan vinosti hymyillen. Pokkari mahtuu pikkulaukkuun ja tienvieren perhostoukan voi tallentaa vaikka puhelimella. Kätevä emäntä!
Kun kaikki valon päävärit; punainen, sininen ja vihreä sekoitetaan toisiinsa, syntyy valkoinen väri. Väriaistimus taas syntyy, kun silmän verkkokalvolle heijastuu valo jostakin värillisestä kohteesta. Jotta voimme nähdä värejä, tarvitaan kolme asiaa; valoa, jokin valoa heijastava, värillinen kappale sekä havainnoitsija. Eli minkä värisiä nämä perhoskaunottaret, sulkanen ja pihlajaperhonen siis ovatkaan?
Ruusujen kuvaamistani tuijotettiin. Tunsin sen selässäni. Naapurin kissat. Herkeämätön tuijotus, toisaalta onhan se epäilyttävää, kun joku nuohoaa ruusuaidassa ja räpsyttelee. Yleensä ohi kulkiessa nämä vain nautiskellen venyttelevät kaiteella, mutta nyt kameran ääni sai ne kiinnostumaan. Asento on kuin kissaeläimellä pitääkin. Jokainen lihas jännittyneenä ja aistit auki. Kiitos mielenkiinnostanne, kisut, poistun takavasemmalle.
Minä into pinkeenä lauantai aamuna rämeen laidan heinikolle. Ukkokullankin raahasin helteiseen aamukasteeseen. Lahjoin kertomalla, että voi särpiä olutta kannon nokassa minun kuvatessani. Kiikarit otti mukaan, ei olutta. No, tuo näkyhän minua siellä odotti. Koko rämeen penger niitetty. Voi perskurkkana, sanon minä. Kyllähän siinä nyt olis muutama männyntaimi vielä kuukauden pärjännyt, pakkoko tuo keskikesällä on niittää. Ei ole niitynhoidosta kysymys vaan rahan ahneudesta. Mäntytukkeja pitää saada, mitä ovat sen rinnalla hopeatäplät, sinisiiveet, mittarit, kiitäjät ja kirput, kirvat, leppäkertut.
Kerran vuodessa pitää tappaa rakastettunsa, sanotaan. Olen päättänyt tämän plogin pitää kaksikuvaisena, mutta nyt en osannut valita. Tämä hurahtaminen tuohon makrotasoon surffaa aallonharjalla, mutta lupaan kuvista höpöttämisen yrittää pitää kuosissa. Asiat vaan ovat erikulmista tarkastellen niin erilaisia. Yläkuvassa puistoruusun keskiö. Kärpäsherra alapuolella sai mut ihastumaan itseensa, linssilude. Hymyilee ihan selvästi, eikö!
Ensivaikutelma näytöllä näitä katsellessa (enhän minä siitä kameran näytöstä saa ilman lukulaseja mitään selvää, tsekkaan vain histogrammien yleiskuvan) on aina ihastus. Edellyttäen, että kuva on edes terävää muistuttava. Yksitoista kuvaa kymmenestä menee vielä takaisin bittitaivaalle. Jossakin kirjassa kehotetaan kuvaamaan sarjalaukaisulla, silloin mahdollisuus yhteen terävään kuvaan paranee. Noooh, tuo alempi horsman nuppujen kuva, näytöllä vasta huomasin tuon pari millisen vihreän öttiäisen. Eikä se suurennetuna ole yhtään tarkka, heh. Johan se nyt olisikin, että kolmantena iltana kaikki menisi kuin tanssi.
Tämä pulsaria antoi kuvailla itseään pitkään, tosin melko matkalta, eli paljon on pois rajattuna. 
100mm makron lähin etäisyys on 0,3 -0,5m ja se mitataan kennosta... Eli pötkö kiinni kuvattavaan 14 cm päähän, vastavalosuojalla siis liki kiinni asti... Suljinnopeuden on oltava ainakin pari pykälää normia nopeempaa, plääh... Matala kenttäsyvyys, tarkenna huolellisesti... sano se tolle horsmalle, että tajuaa pysyä paikallaan... oja prkl...
Pidä kamerasta kiinni lujasti. Yksikin aste enemmän ja tää murskaantuu...
Elää vaikeasti selitettävässä parisuhteessa. Tuo napsahti kaverin statukseen. Täh! Ei muuta kun näppis rätisemään ja kysymystä pukkaa, taisinpa peukuttaakin. En minä sitä kirjoittanut, vaan päivitin statuksen, niin tuo naamakirja ilmaisi sen noin. No, se tarkoittaa, että mies lähti ja eropaperit ovat vetämässä. Aha, muistithan vilkuttaa perään. Tottakai ja vilkuttelen vieläkin, nyt olen tyytyväinen elämääni. Jos asiasta on lyhyt hetki, sitä on tyytyväinen, että on saanut päätökseen asioita, muu tulee myöhemmin, ajattelin. Mikähän tuossa naamakirjassa on, yksi ja toinen "päivittää parisuhteensa" kavereilleen vaihtamalla tiedon seinälleen. Muistan kaverin, joka oli epätoivoisesti sinkku, siis omasta mielestään. Voi sitä hehkutusta facessa, kun hän päivitti seinälleen olevansa parisuhteessa. Mitenkähän naamakirja minut määrittelisi, jos sinne parisuhteeni kirjaisin. Yli kymmenen vuotta seurustellut kahden jääkaapin perhe?
