Ruusujen kuvaamistani tuijotettiin. Tunsin sen selässäni. Naapurin kissat. Herkeämätön tuijotus, toisaalta onhan se epäilyttävää, kun joku nuohoaa ruusuaidassa ja räpsyttelee. Yleensä ohi kulkiessa nämä vain nautiskellen venyttelevät kaiteella, mutta nyt kameran ääni sai ne kiinnostumaan. Asento on kuin kissaeläimellä pitääkin. Jokainen lihas jännittyneenä ja aistit auki. Kiitos mielenkiinnostanne, kisut, poistun takavasemmalle.
