Vappu

Kaupunki oli autio ja tyhjä mutta kapakat olivat turvoksissa. Työvaki ei marssinut, mutta tilaili tiskiltä tai palveli tiskin toisella puolella. "Ampu tulee", poks, "Hyvää Uuuuutta Vuotta!!!" ***ttu, ny mikää uus vuos o, nyt on Pappu! "Aha, no whotevör, käy hakees yhet" "Eiku, ihaoikeesti, hei, emmä ota enää ku tän vaa, älä nyt niuhota..." "Ostatsä mulle tommosen lehmäpallon?" "Lainaa kybä." "Uskotsä mut silloin ois oikeesti koko tehas pysähtyny, jos MÄ en olis tajunnu painaa sitä nappii, tajuutsä, ..ttu" Niinpä niin, ei ole kotipuolessa mikään muuttunut!

Jäidenlähtö

Lauantai 10.4. ja aurinkoinen päivä. Mieli alkoi halajamaan jokirantaan "yhdelle". Onneksi kamera sujahti mukaan. Jäin sillan yläpuolella pois bussista, sillä ajattelin siitä olevan lyhyemmän matkan Paahtimon partsille. Ensin minut tavoitti ääni. Liikenteessä oli paussi, joten autoja ei ohitse mennyt. Rytinää. Sillan alajuoksulla odotti ylläoleva näky. Jäät olivat lähdössä. Kymmenen vuotta olen täällä ollut ja ensimmäisen kerran pääsin sattumalta näkemään tuota näytelmää. Väkeä kerääntyi kummallekin rannalle pitkinä nauhoina. Veden voima on mieltön. Jotenkin sielua hiveli tuota näytelmä, kevät roihahti mieleenkin. Sieltä se tulee kesä, painaa päälle kuin ullivesi.

Hiljaa virtaa Porvoonjoki!

Kahvitauko

Kävin tarkistamassa, että Tallinna on paikallaan. Ystävättareni esitteli minulle uuden kahvipaikan, josta on upea näkymä kaupungin ylle. Radisson Bluen 24. kerroksen kahvila. Keli oli huhtikuun pilvihätäräinen, mutta lämmin. Nautimme kupin kahvia ja lasillisen VanaTallinnan kermalikööriä, kuten viiskymppisten naisten tuleekin tehdä. Näkymät olivat kyllä hissin napin painalluksen arvoiset. Hiukan mietitytti se yleisnäkymä, vanhaa katoaa ja tilalle tulee persoonantonta uutta ja modernia. Väistämättä keskustelumme siirtyi Helsingin Katajanokan hotellipäätökseen. Olimme yhtämieltä siitä, että onneksi ehdotettu ristin muotoinen lasihotelli ei saanut tarpeeksi kannatusta. Ovatkohan Tallinnan kasvu tai paremminkin yrittäjien kasvuodotukset olleet miten realistiset. Rotermannissa olivat liki kaikki tilat tyhjillään, eikä sillä ole ikää montaa vuotta. Eipä maisemassa ollutkaan enään nostureita eikä rakennustyömaita. Arvuuttelimme keskenämme, että millainenkohan maisema on kymmenen vuoden päästä. Sovimme, että tulemme kahville samaan paikkaan vuonna 2020. Hui!