Vihdoinkin viikonloppu, pääsee huokaus perjantai-iltaisin. Kesäaikana tulee viikonloputkin ryntäiltyä siellä ja täällä. Kilometrejä kertyy, jos ei muuten niin mökkireissusta. Vaan nytpä en ajanut viittäkymmentä kilsaa enempää koko viikonloppuna. Siis tosi vähän. Lähimetsiä olen kävellyt iltaisin, sillä valoisaa vielä riittää, ei sieniä. Tosin onpa ottajiakin. Sunnuntaina suunnistimme ensin Haikkoon metsiin ja sieltä vielä Emäsaloon. Saaren metsiä emme tunne, mutta poukkoilimme tienvieren metsiköitä, kun vain autoa sai paikoitettua. Kolmisen tuntia ja viisi haperoa, kaksi kangasrouskua, yksi karvalaukku ja yksi vaalea orakas. Tusina hirvikärpästä, viimeiset kolme listin kotona. Ärsyttäviä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
6. syyskuuta 2010
30. elokuuta 2010
Syssy
Ei aaltoile viljapelto. Jäljellä on kellastuva korsivainio. Lehtivihreä pakenee maan uumeniin odottamaan lämmintä. Minä kaivaudun peittoihin ja tungen villasukkia jalkaan. Vuorokauden osat erottaa valonmäärästä helposti. Katulyhdyt syttyvät, tähdet erottuvat taivaalla ja leipomisesta lämmin uuni tuntuu mukavalta. Pimeässä ajaminen pitää taas muistutella mieliin, miten senkin unohtaa kesän aikana. Torimyyjillä on juureksia enemmän kuin kukkakimppuja. Kimalaiset liikkuvat kankeasti, ymmärrän hyvin. Iltaisin nukuttaa ja aamulla ei halua nousta ylös. Äääh, revitään sitten huumori tästäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)