Suojakeli

Enpä olisi uskonut, että nähdessäni mittarissa lukeman +0,6 ja maiseman märän tuhnuisena, kiljaisen riemusta. Ensimmäisen kerran joulun jälkeen on Porvoossa vähemmän kuin viisi astetta pakkasta. Viranomaiset kailottavat joka tuutista, että menkää katoille pudottelemaan lumia, no ihan kiitettävästi on niitä lumenpudottajia katoilta pudonnutkin. Siis luntakin on aivan riittävästi. Anjalankoski meni ohi Muonion lumikerroksen paksuudessa, kahdeksankymmentä senttiä, jee. Osaakohan tuonne pukeutuakaan, kun on tottunut vuoraamaan itsensä moneen vaatekerrokseen. Kesältähän tuo tuntuu. Eilen aamulla sirkutti lintu pihapuussa hyvää huomenta työhön lähteville. Kevättä pukkaa.

Tulppaanit

Ostin itelleni tulppaneja maljakkon. Energiaa virtaa keltaisesta väristä. Ulkona on kakskytä raatia pakkasta ja lunta tuulee vasemmalta oikealle ajoittain melko tiiviistikin. Yöllä oli tullut viisitoista senttiä lunta, mistä ihmeestä siitä riittää. Minulle riittäisi kyllä jo. Tulppaanit saavat hyvälle tuulelle, ovat vielä kauniisti auenneet eli pysyneet ryhdikkäänä ja supussa. Ihan kuin olisi aurinko keittiön pöydällä. Kaivoin yhden kankaan keittiön tuolinselälle. Siitä pitäisi keittiön gardiinit ommella. Vihreäruutuinen kangas, jossa on valkoisissa neliöissä keltaisia ja vaaleanvihreitä hedelmiä, pirteä. On kuin kevät olisi iskenyt. Eilen paistoi sinitaivaalta aurinko, mutta ulkoillessa kasvot hakkaantui lumensekaisessa tuulessa araksi, ei ole kevät vielä, ei. Nyt ei minua ulos saa mikään, ei edes kuvausinto. Isäntä jännittää Roversien peliä, minä imin tulppaaneista sen verran energiaa, että taidan lähteä päiväunille.

Ystävänpäivä

Puhelin pärisee tekstareista, naamakirja on valentiinahaleja pullollaan, sähköposti on ketjukirjeistä turvoksissa. Minä oon löhännyt ystävän sohvalla koko päivän. Suunnitelmissa oli tehdä sydämenmuotoisia leivoksia, suuunnitelmaksi jäi. Viiniä meni eilen sitten senkin edestä tai sen verran, että hyvin nukutti. Yhtään tekstaria en ole laittanut. Sorry vaan, ystävät, olette mielessäni muulloinkin. Tekstaan sitten, kun minulla on asiaa. Kohta pitäs kerätä luunsa ja muuttaa majaa kotiinpäin. On mukavaa olla yhdessä tekemättä mitään järkevää. Suunniteltiin lomareissua, joka ei taida onnistua. Taas se päivätyöläisen ja periodityöntekijän aikataulusovittelu. Ellun ja Annen kummankaa pitäs käydä katsomassa, aikataulut vaan eivät nappaa. Täytyy vissiin kehittää omat sutinat. No, meiltähän se onnistuu. Hyvää ystävänpäivää!

Makiaa

Leipominen on terapeuttista. Sen harvoin, kun mieleni tekee makeaa, se tarkoittaa jotakin itse leivottua. Ostoleipomukset näyttävät yleensä paljon herkullisemmalta kuin maistuvat. Jos niitä syö nimeä lukematta, ei aina tiedä edes onko kyseessä ananaksen vai banaanin maku. Tai sitten makeus polttaa suuta, mutta jättää karvaan jälkimaun. Tuoteselostuksia lukiesssa nukahtaa hyvin, ovat sen verran pitkiä kirjain ja numerosarjoja. Olen usein sanonut, että laiskuuteni ylitse menee vain nirsouteni. Kun en koe leipomista vaivaksi vaan terapiaksi, miksi ostaisin.

Herääminen

Heräsin, vaikka nukuttaa. Kaitpa se leffa oli tämän arvoinen. Taivaanrantakaan ei vielä kajastele. Toisaalta aurinko kiipeää ainakin tuntia aiemmin horisonttiin kuin joulun aikaan, kukonaskeleen. Kana sinne pitäs saada harppomaan, tulis valoa. TeeVee valittaa helsinkiläisten hukkuvan lumeen. Suomessa. Nykysuomalaiset ovat uusavuttomia talven suhteen; eivät osaa pukeutua, eivät hiihtää ja autolla ajokin on holtitonta. Jos olisi nykytalvi, ihmiset valittaisivat, etteivät pääse hiihtämaan, on pimeää sekä loskaista. Kun ihminen on työssään, hän haaveilee vapaasta, kun on kylmää, haaveillaan auringosta. Kuumalla pitää olla viileämpää, maan kuivuessa sadetta janotaan. Sateen tullessa pitäisi paistaa... Tahdotaan olemassolevan vastakohtaa. Siitä on joku runokin. Elän, toivonko siis kuolemaa. Itseasiassa, ei mua nukutakaan. Ihanaa venytellä ja vanutella rauhassa ennen työhön lähtöä.

Suunnitelma

Naamakirjan sätti napsahti; mitäs teet lauantaina. En mitään, pitäs siivota. Jaa, mun pitäs kengät ostaa. Itseasiassa munkin pitäs takki ja kengät hommata. Mä meen perjantaina Ikeaan, mut poitsu on kotona pääset sisään. No mä olen Lahessa, tulen sieltä suoraan, mä huolehdin ruokapuolen. Okei, punasta vai valkosta? En ole ajatellut menua vielä. No, mä hommaan molempia. Hospossa olis lauantaina jotakin live juttua. No, sitä vois katsastaa. Sitä paitsi, kyl noi vanhat kengät vältää vielä. No, niin minäkin ajattelin ja siivotahan aina ehtii.

Näkymä

Edellisessä kämpässäni kaipasin omaa ulkotilaa. Kummallinen rivarinpätkä, vain ulko-oven edusta. Nyt minulla on parveke, josta minä näen maisesemaa mutta halutessani minua ei nähdä. Oma rauha. Nassu aurinkoonpäin, sitä minä haluan. Nyt ei juuri tarkene istuskella pihalla, mutta saunan jälkeen on kiva vilvoitella ulkona. Kynttilävirityksiä ja lumisia kanervia, katseleehan niitäkin. Tähtitaivas ja ajoittain kuukin näkyvät silloin kun taivas ei ole pilvessä, laitakaupungin etuja. Minä kuulen parvekelaatikoiden mullan sisältä sykkeen, muuttolintu sisälläni räpyttelee siipiään saadakseen niihin voimaa. Kestä kuukausi, kyllä sen kestää, kestä kuukausi. Ensimmäiset säämuttajat tulevat jo helmikuussa. Näin rannikolla se on usein harmaalokki. Näillä tuiskukeleillä se ei liene ihan ovella, mutta helmikussa voivat myös merilokki ja mustavariskin jo saapua. Hei, ihan oikeesti, muttolintuja alkaa tulla. Näkymät paranevat.

Kiire

Barak Obamalla on saman verran minuutteja päivässään kuin minulla. Laiha lohtu. Oma vika. Kukahan on keksinyt deadlinet? Varmaan se, joka haluaa saada jotakin valmiiksikin. Sanotaan, ettei tekevältä työ lopu. Ei lopu, ei, siltä ainakin välillä tuntuu. Tarvitsee vain olla sitkeä, kuin nuo marjat pihlajassa. Vaan kiirettä pitää Vancouverissakin, lunta rahdataan isoilla rekoilla yötä päivää, kertoivat radiossa. Kohta alkavat kisaamaan. No, onhan sekin tapa saada höhlät numerojärjestykseen. Huomenna on taas perjantai. Siskon syntymäpäiväbileet viikonloppuna. Sain lahjankin ostettua, tänään. Sitä ostaa, mistä itse pitää, sanotaan. Sisko saa kameran. Mitähän sitä tekisi talvilomalla? Pahus, se kampaaja-aika.