10. helmikuuta 2010

Herääminen

Heräsin, vaikka nukuttaa. Kaitpa se leffa oli tämän arvoinen. Taivaanrantakaan ei vielä kajastele. Toisaalta aurinko kiipeää ainakin tuntia aiemmin horisonttiin kuin joulun aikaan, kukonaskeleen. Kana sinne pitäs saada harppomaan, tulis valoa. TeeVee valittaa helsinkiläisten hukkuvan lumeen. Suomessa. Nykysuomalaiset ovat uusavuttomia talven suhteen; eivät osaa pukeutua, eivät hiihtää ja autolla ajokin on holtitonta. Jos olisi nykytalvi, ihmiset valittaisivat, etteivät pääse hiihtämaan, on pimeää sekä loskaista. Kun ihminen on työssään, hän haaveilee vapaasta, kun on kylmää, haaveillaan auringosta. Kuumalla pitää olla viileämpää, maan kuivuessa sadetta janotaan. Sateen tullessa pitäisi paistaa... Tahdotaan olemassolevan vastakohtaa. Siitä on joku runokin. Elän, toivonko siis kuolemaa. Itseasiassa, ei mua nukutakaan. Ihanaa venytellä ja vanutella rauhassa ennen työhön lähtöä.



2 kommenttia:

  1. Ihmiseen on rakennettu sisäinen kaipuu ja tyytymättömyys. Sehän vie eteenpäin. Vaikea nauttia tästä hetkestä : )

    VastaaPoista
  2. Niinpä, muutoinhan olisimme vielä luolassa tyytyväisenä...

    VastaaPoista