Makiaa

Leipominen on terapeuttista. Sen harvoin, kun mieleni tekee makeaa, se tarkoittaa jotakin itse leivottua. Ostoleipomukset näyttävät yleensä paljon herkullisemmalta kuin maistuvat. Jos niitä syö nimeä lukematta, ei aina tiedä edes onko kyseessä ananaksen vai banaanin maku. Tai sitten makeus polttaa suuta, mutta jättää karvaan jälkimaun. Tuoteselostuksia lukiesssa nukahtaa hyvin, ovat sen verran pitkiä kirjain ja numerosarjoja. Olen usein sanonut, että laiskuuteni ylitse menee vain nirsouteni. Kun en koe leipomista vaivaksi vaan terapiaksi, miksi ostaisin.

Suunnitelma

Naamakirjan sätti napsahti; mitäs teet lauantaina. En mitään, pitäs siivota. Jaa, mun pitäs kengät ostaa. Itseasiassa munkin pitäs takki ja kengät hommata. Mä meen perjantaina Ikeaan, mut poitsu on kotona pääset sisään. No mä olen Lahessa, tulen sieltä suoraan, mä huolehdin ruokapuolen. Okei, punasta vai valkosta? En ole ajatellut menua vielä. No, mä hommaan molempia. Hospossa olis lauantaina jotakin live juttua. No, sitä vois katsastaa. Sitä paitsi, kyl noi vanhat kengät vältää vielä. No, niin minäkin ajattelin ja siivotahan aina ehtii.