Keli tänään oli tuhnuinen, mutta sielu huusi ulkoilua, joten kamera olalle ja tutkailemaan kevään etenemistä. Hankea, lunta, kinosta ja tien peittäviä lätäköitä, no paljasta asvalttia kevyen liikenteen väylillä. Ensimmäisenä taisi iskeä tajuntaa pikkulintujen laulu, keltasirkkuja ja tiaisia. Hetken päästä jokisuiston vastarannalta kantautui lokkien naurua, jess. Kolme mustavarista lensi metsänreunaan, muuttolintuja! Venelaiturin vieressä oli siimoitettuna laaja alue; heikkoa jäätä. Tosin pienen kantaman päässä olivat pilkkimiehet uppoutuneena avantojensa tuijotukseen. Yritän saada maisemasta kiinni näkymää ja yhdistää sitä muistoihin muista keväistä. Muisti pätkii ja silmä näkee vain isoja lumikasoja. Koiranheisi tien vieressä, hetkinen, silmut paksunaan. Kauempana jonkun pihalla omenapuussakin uusi kasvu pakottaa oksien päissä. Räksä istuu soidinväreissään ja tarkkailee mahdollista puolisoa. Naakkapariskunta naakkuu nokikkain sähkötolpan nokassa. Itikka! tosin kahvilan auringonpuoleisen ikkunan välissä, mutta hamuaa valoon. Kevättä on. On, on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti