Myytävänä

Siinä se oli, tienvieressä. Myydään koulu. Siis, mitä! Pakkohan se oli piipahtaa kuningaskunnan sivuilla. Purolan koulu on kolmen muun kiinteistön kanssa myytävänä. Vielä ehtisi, tarjousten jättö kuun viimeisenä päivänä Myyntipäätös tehdään kokonaistaloudellisuuden perusteella. Mitä kokonaistaloudellista on koulun ostamisessa? Puolet perusteluista on hinta, nelkytä pinnaa käyttötarkoitus ja kymmenen pinnaa ostajan referenssit. On perusteltava mm. käyttötarkoitus. Hiivatti soikoon, jos minunkin pitäisi aina ostaessani perustella käyttötarkoitus. Saisinkohan koskaan enään ostettua suklaata? Tosin sivuilla ei ole mainintaa siitä, mikä on hyvä ja mikä huono käyttätarkoitus. Paljonkos sitä tiliä oikein tulikaan...

Äitienpäivä

Toukokuun toinen sunnuntai. Yhdysvalloissa Anna Jarvisin äiti kuoli vuonna 1905 ja hän alkoi pohtia äitien arvostusta yhteiskunnassa. Hänen ehdotuksestaan pari vuotta myöhemmin pidettiin ensimmäinen muistojuhla kaikille äideille. Reilun sadan vuoden aikana on tapa levinnyt maailmalle. Metodistikirkosta lähtenyt perinne on maallistunut, saanut muotoja, joita moni äitikään ei enään arvosta. Toisaalta on jokaisen oma valinta miten äitiään kunnioittaa. Oma äitini on ollut haudan povessa jo neljännesvuosisadan, mutta eihän äiti unohdu koskaan. Hän on ajoittain jopa osa käytöstäni, huomaan käyttäväni hänen sanojaan. Sanoja, joita en itse halunnut nuorena edes kuunnella. Aika ja elämä tuo perspektiiviä. Äidiksi tulo tuo itselle uuden näkökulman. Savannillakin vanha naarasleijona on se, joka johtaa laumaa. Antaa karvaharjaksisen isännän karjahdella, mutta huolehtii kaikkien, myös sen eläintenkuninkaan, hyvinvoinnista. Luonto on viisas. Hyvää Äitienpäivää meille äidit!

Temppeli

Monesti olen kävellyt sitä tietä pitkin, olihan se jo neljäs Amsterdamin reissu. Nyt olin liikkeellä aamuvarhaisella ja jotenkin uteliaalla tuulella. Tienviitta; Chinatown. Punaisten lyhtyjen laitamilla. Dim Sumia, pesula, kalakauppias, riisikeitinmyymälä sekä muutama ravintola ja sitten näin tämän temppelin. Ovet avoinna, tervetuloa, kuvaaminen sallittua. Rauhallinen musiikki taustalla ja useissa lasivitriineissä paljon kauniita esineitä. Luonteeni ei kuitenkaan tohdi kuvata, harmikseni ei sisällä kuitenkaan ollut kortteja tai esitevihkoja. Temppeli on asukkaita, ei turisteja varten. Ovelta otin yläkuvan. Upea soturi vasemmalla ei todellakaan pääse oikeuksiinsa, mieleeni tuli Kurosavan leffat, vaikka maa on toinen. Kaunis ja rauhallinen temppeli.

Nokikanoja

Mikäs onkaan rauhallisempi paikka kuin kanavan reunaa vasten kelluva autonrengas. Kanavassa killuu pesätarpeita yllin kyllin, kun ei ole turhan tarkka.

Melkein ehdin lujahtaa pois koko kuvasta!

Tässä sitä suitaan höyhenpeitettä maatuvan moottoriveneen perälaudalla.

Vappu

Kaupunki oli autio ja tyhjä mutta kapakat olivat turvoksissa. Työvaki ei marssinut, mutta tilaili tiskiltä tai palveli tiskin toisella puolella. "Ampu tulee", poks, "Hyvää Uuuuutta Vuotta!!!" ***ttu, ny mikää uus vuos o, nyt on Pappu! "Aha, no whotevör, käy hakees yhet" "Eiku, ihaoikeesti, hei, emmä ota enää ku tän vaa, älä nyt niuhota..." "Ostatsä mulle tommosen lehmäpallon?" "Lainaa kybä." "Uskotsä mut silloin ois oikeesti koko tehas pysähtyny, jos MÄ en olis tajunnu painaa sitä nappii, tajuutsä, ..ttu" Niinpä niin, ei ole kotipuolessa mikään muuttunut!

Tähystelyä

Aina kun näen lintujen tarkkailevan korkealta horisonttia, en voi olla ajattelematta mitä tuo olento mahtaakaan tuumailla. Ehkeivät ne ole ihmismäisiä ajatuksia; miksiköhän nuo ihmiset tyytyvät kävelemään tuolla alhaalla, kappas kaveri lentää länteen tai pitäisiköhän tästä jo lähteä. Varmaan ne ovat enemmän liikkeiden tarkkailua aistit avoinna. Huvitti tuo harakka maston päässä, piti sen hiiden kurnutusta ja mekkalaa yksikseen. Huhuilin, että eikös kaverit tulleetkaan, ei olento vaivautunut edes vilkaisemaan alas. Mitäpäs meistä väliäkään, siivettömistä.

Joskus on niin paljon tarkkailtavaa, että sitä on tehtävät kahdestaan. Onhan se siten paljon mukavampaakin, leppoisaa. Tänään Hamarin suistolla oli iso parvi mm. allaolevia lokkeja. Isoja ja uljaita, parisenkymmentä. Vesi oli jo vapaana ja kevätkosiskelut ovat täysillä käynnissä. Mutta se ääntely, lokit mourusivat kaulat suorana kuin kollit maaliskuulla, välillä äänet muistuttivat enemmänkin vanhan pystykorvan haukahtelua, kuin lokkien kirkunaa millään muotoa. Kuhina oli valtaisaa. Kevättä on kaikilla rinnassa. Tässä vielä tarkkaillaan lumisessa maisemassa sulan veden laajenemista, mutta siitä se lähti, taas kerran, kevät.

Tikkupoika

Isäni kasvattaa tikkupoika kaktuksia. Niistä on jaettu alkuja kaikille sukulaisille ja lisää tulee koko ajan. Itsellänikin on yksi. Kaktuksen oikeaa nimeä en tiedä, meille kaikille se on tikkupoika. Isä sai sen jopa kukkimaan. Ensimmäisen kerran näin sen kukkivan. En edes ollut ajatellut sen kukkivan. Pieni, hento keltainen kukka aivan oksan päässä. Nuppuja oli aika paljon. Kukka kesti muutaman päivän ja koko ajan aukeni uusia. Herttaista.