Toukokuun toinen sunnuntai. Yhdysvalloissa Anna Jarvisin äiti kuoli vuonna 1905 ja hän alkoi pohtia äitien arvostusta yhteiskunnassa. Hänen ehdotuksestaan pari vuotta myöhemmin pidettiin ensimmäinen muistojuhla kaikille äideille. Reilun sadan vuoden aikana on tapa levinnyt maailmalle. Metodistikirkosta lähtenyt perinne on maallistunut, saanut muotoja, joita moni äitikään ei enään arvosta. Toisaalta on jokaisen oma valinta miten äitiään kunnioittaa. Oma äitini on ollut haudan povessa jo neljännesvuosisadan, mutta eihän äiti unohdu koskaan. Hän on ajoittain jopa osa käytöstäni, huomaan käyttäväni hänen sanojaan. Sanoja, joita en itse halunnut nuorena edes kuunnella. Aika ja elämä tuo perspektiiviä. Äidiksi tulo tuo itselle uuden näkökulman. Savannillakin vanha naarasleijona on se, joka johtaa laumaa. Antaa karvaharjaksisen isännän karjahdella, mutta huolehtii kaikkien, myös sen eläintenkuninkaan, hyvinvoinnista. Luonto on viisas. Hyvää Äitienpäivää meille äidit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti