9. maaliskuuta 2010

Titityyyy

Oi, mikä keli ulkona. Nyt uskon siihen, että kyllä tästä kevät koittaa. Auringon lämpö on poskia hivelevää. Pyörähdin Mikkelissä ja jo aamulla piti kaivaa aurinkolasit, lupaavaa. Asvaltti on kuivaa, vaikka tienpenkat ovat pelkkää lumikinosta. Mihinkähän tuo lumi sulaa, kun se vauhtiin pääsee. Vai haihtuukohan se vain ilmaan ja imeytyy hiljakseen maahan sulattaen routaa mennessään. Kertoilivat radiossa, ettei Lahdessa Vesijärvelle ole saatu latuja tehtyä kuin vasta viime viikolla ja nyt niitä ei enään voi käyttää. Arvelivat, ettei enään keväämmäällä onnistu lainkaan. Kaikkialla on koko hurjasta pakkaskaudesta huolimatta suhteellisen huono jäätilanne. Jään päällä on vettä, jonka päällä on lunta. Vähänkö surettaa. No, ei kyllä pätkääkään. Linnut laulavat kaikkialla kuin onnensa huumassa. Onko tuo ihme, kun itseäkin laulattaa. Otanpa kamerani ja käyn.



2 kommenttia:

  1. Onko nuo kuvat oikeasti tänä keväänä otettu?
    Täällä Suomi neidon vyötäröllä on monta metriä lunta.

    VastaaPoista
  2. Eivät todellakaan ole, ne ovat viime keväältä, mutta "sieluni" silmin näen jo valkovuokot tuossa lähimetsässä ja skillat tuolla jokirannan kivijalkojen juuressa...
    Kyllä täällä varpaissakin vielä on hanget korkeat nietokset...

    VastaaPoista