Piukeena

Konttorilla liki ainoat äänet ovat ns. peiteäänen tuottamat rimputukset. Käytävillä nojailee kahvikuppeihin ja seiniin ihmisiä, joilla on casual day ollut jo useamman päivän vaatetuksen teemana. Ihanaa vaihtelua tummiin pukuihin ja piikkikorkoihin. Me vähäiset, joilla loma on vielä edessä, olemme piukeena odotuksesta ja ärsynä viimehetken ihmeellisyyksistä. Kaikki vastausta hautovat ovat lomalla, myös asiakkaiden puolella. Oottakaahan työkaverit, huomen illalla minä laitan statuspäivityksen, jota kadehtien katselette. Asiakkaatkaan eivät ota enään kantaa, jos vastaavat puhelimeen, katsotaan sitten lomien jälkeen. No, sopii mulle. Tapaamisilla he kertovat odottavansa lomaa kuin kuuta nousevaa. Katsovat kuulemma sähköpostinkin vain kerran viikossa. Haloo, lomalla! On kirous, kun spostista tulee ilmoitus puhelimeen. Pöh, sen saa pois päältä, kuten puhelimenkin.Ulkona on trooppinen ilma, ukkosta ja hellettä, mutta ei kumpaakaan kunnolla. Jaksaa jaksaa, loma on parhaalla puolella. Parasta hunajassakin on odotus, sanoo Nalle Puh. Ja se on silloin totta!

ps. kuva ei ole minun, se on netistä kopioitu!

Ärsyttävää

Blogistaniassa mättää nyt jokin. En ole aikoihin päässyt kommentoimaan ystävieni blogeja ja  nyt tämä ei anna edes kommentoida omaa blogiani. Oliskohan kirveellä töitä :)

Lähisuku

Vain lähisukulaiset. Pitkiä minuutteja. Kait se poika löysi sen osaston. Valkotakkeja, crocseja ja paljaita varpaita aulan käytävillä. Mitähän se yliopistollisuus tarkoittaa sairaalassa. Onnellisia vanhempia ja pikku nyyttejä kantokopassaan poistumassa ovesta. Kaikki kattovalot palavat vaikka yläikkunoista tulvii auringon valoa koko rahan edestä, onpa ekologista. Sammutetaankohan niitä koskaan, tuskin, sentään pääaula. "Toki siinä on tilaa, istukaa vaan olkaa hyvä." Varttia vaille yksi, kohta loppuu parkkiaika, nooo potunko väliä. Entinen avominiä, mikäs sukulainen se on. Missähän täällä on kahvio jaa, mutta poika ei sitten löydä. Mitähän tuo rajoitettu matkapuhelin juttu tarkoittaa. Taksikuski ainakin soittelee... Toivottavasti ei nyt mitään.. hmmm, ääh, nenäliinatkin jäi autoon. No? Tajuissaan oli. Piuhoja ja piipittimiä. Pallolaajennus, putki sydämeen, keuhkoissa vettä ja munuaiset prakaa. Fysiologisesti palautunut elvytyksestä, ens yönä iso dialyysi. Mutta siis jutteli ihan normisti? jooo, ihan itteltään tuntu, kysy moneskos skoda sulla nyt jo on ja silleen... Okay, so far so good.

Poro

Paha kello kauas kuuluu. Hävetti maanmiesteni touhujen seurailu. Ei tarvinnut etsiä, törmäsi tahtomattaan, tasaisin väliajoin. Paljon fiksuja ja asiallisia, mutta mutta. Mistä tulee oikeutus moiseen käytökseen. Ostetaan tarjouspaketti ja omistetaan koko naapurivaltio, hmph. Tarjoilijat ovat vain ja ainoastaan heitä varten ja puhutella saa kuin alustalaista ja bonukset kerätään kortille. Oisin voinut muutamankin raketin sytyttää örvelöiden ahteriin, eikä kotimaasta ollut epäselvää. Olen usein miettinyt, että jospa sama määrä laivoja rantatuisi päivittäin Helsinkiin kauppatorille ja naapurit käyttäyisivät meiltä saaduilla opeilla, olisi vähintäänkin diplomaattinen selkkaus syntynyt jo vuosia sitten. Poro mikä poro.

Malttamaton

Minä tarkkailen luontoa ja luonto tarkkailee minua. Kulkiessa bongailee koko ajan merkkejä kevään etenemisestä, lintujen laulut monipuolistuvat. Soidinpuvut ovat upeita. Mökkimaastokin heräille talviuniltaan, näen usein kaksi kevään heräämistä. Koko ajan janoaa lisää merkkejä; kesä tänne heti just nyt. Miksi ei osaa nauttia olemassa olevasta luonnon heräämisestä, miksi pitäisi jo nähdä pääskysiä ja marjojen raakileita. Kuljin tutun perhosreitin kamera kaulassa ja totesin niiden vielä antavan odottaa itseään. Viikko sitten niitä oli hurmaavasti, mutta nyt silmiinpistävän vähän. Väriloisto ei ole vielä luonnossakaan puhjennut, kukkia on vielä niukalti. Voikukkakin on varsin vähälukuisena. Reilu kuukausi sitten oli vielä lunta ja jäätä, yöt pakkasella, puut paljaana. Miten tuo luonto ei lakkaa hämmästyttämästä monimuotoisuudellaan. Neljä vuodenaikaa on rikkaus, miksi kuitenkin se paras on muka vasta edessä. Kevään herkkää vihreyttä lehdissä ei ole keskikesällä. Nyt ei ole itikoita. Vapusta päästyään ihminen odottelee juhannusta ja kesälomia, sitten alkaakin jo pimenemään. Joulusiivouksiako minulla on tässä ikävä?

Lepo

Lepo on lentävä liike, tuumasi sotilas kun vuoteesta putosi. Viikko hujahti ja aikahan kiitää kun on mukavaa. Olen entistä vakuuttuneempi, että kiinnitän työasiat autoni rattiin. Kotiin ajaessa ajattelen työpäivää, mutta kun nousen autosta, en juurikaan niitä muistele ennenkuin aamulla töihin ajaessa. Meni viikko miettimättä työkiireitä, mutta kentältä autonrattiin istuessa muisti alkoi palailla pätkittäin. Miksi ei ihmisen päässä ole katkaisinta, jolla voisi kääntää vihteelle ja vastuulle. Hmm, niin moni ei sieltä viihteeltä heti palaile vastuuseen, ainakaan vapaaehtoisesti. Lomapaikassa oli, yllätys yllätys, muutama muukin suomalainen. Yhdessä bungalovissa oli kolmekymmenvuotis hääpäiväänsä viettävä pariskunta. Mies makasi viikosta neljä päivää kämpässä ja veti raakaa viinaa aina sängystä noustessaan. Litra yössä, kertoi allasbaariin päästyään, pummasi oluen, kun baari oli jo kiinni ja poistui takaisin kämppään. Vaimo kävi yksin viereisessä ostohelvetissä ostelemassa matkamuistot ja tuliaiset. Mitähän hänkin matkasta miettii niitä katsellessaan. Ei lähtenyt mukaan seuraksi pyydettäessäkään, eihän miestä voi jättää yksin. Noo, se meijän Jussi on tommonen... Ihmetteli kuitenkin ääneen, että olen yksin lomareissulla. Hänellä sentään oli mies mukana, joopa joo. Minulle loma on lepoa, toisille se on yhdessäoloa.

Dejavuuuu

Niinpäniin. Spekulointi taisi päättyä ja lopputulema on sama kuin vuosi sitten. Ei talvilomaa yhdessä vaan minä googletan äkkilähtöjä ja mies valmistautuu kuukaudeksi ylitöihin. Mikäs siinä, lukemattomia kirjoja onkin kertynyt aika pino. Mökki on lumeen hautautuneena, ei innosta yksin oloon sulava hanki. Kennojeni aurinkovaje on huutava, paukkupakkaset veivät energiat. En jaksa edes ärsyyntyä vaikka ainahan ylitöistä vois kieltäytyä. Parantaa eläkekertymää, miehinen perustelu. Hivelee, kun voi illusoida itseään korvaamattomaksi. Hmph. Minä käyn virkistymässä ja mies tekee neljä viikkoa putkeen yhdellä vapaapäivällä. Tasan ei käy, mutta minä hyväksyn osani, minä olen se joka pääsee lomalle.

Kevät

Täten julistan kevään avatuksi. Koiranpaskakeskustelu on alkanut, varma merkki. Maailmassa on sotia, nälänhätää, luonnon katastrofeja, mutta koirien jätökset saavat ihmiset reagoimaan. On se hyvä, että jotkut asiat pysyvät, turvallisuuden tunne vahvistuu. Miksi ei vastaavaa ryöppyä synny, kun luontoon heitetään maatumatonta kulttuuriroskaa? On turvallista kuohuttaa tunteita triviaaleista asioista, ottaa kantaa ottamatta kantaa. Ei vaadi räkyttäjältä mitään. Kansankynttilät. Samanlaiset tyypit omaavat mielipiteen; en osaa sanoa. Omintakeista. No, onneksi kevät koittaa.

Sanaton

Leffa, jota suosittelen, vilpittömästi!

Rauhallista

Olen nukkunut kahden päivän aikana suurimman osan valoisaakin aikaa. Aurinko nousi ja laskee taas. Väsyttää, väsyttää niin vietävästi. Vapautin itseni lenkkeilystä, kuvaamisesta, siivoamisesta ja suihkussa käymisestä. Olen istunut ergonomiesti sohvan kulmassa tyynyvirityksien avulla. Käden ulottuvilla on kahvitermari, kaukosäätimet, kirjapino ja läppäri, niin ja silmälasit. Tipahtelin pitkiksi toviksi untenmaille. Ei mun tartte, ellen halua. Ruokaa laitoin, laiskuuteni ylittää vain nirsouteni, einekset eivät uppoa. Leivoin mangomuffinsseja ja söin suklaata. Kroppa nauttii ja pää rauhottuu. Aurinko nousi itäkaakosta ja laskee kauniisti tuonne Helsingin suuntaan. Kaikki rullaa, vaikka olen ollut kaksi vuorokautta ottamatta kantaa maailman menoon. Mmmm, suosittelen jokaiselle joskus!

Lunta

Ei keiku kesähattu kutreilla, ei. Myssy on syvällä korvien päällä; jollei pakasta, pyryttää. Tässä on pitkään käynyt kuin entiselle vastatuuleen polkijalle; hän toivoi, että tuuli kääntyi ja paluumatkallahan toive toteutui, tuuli oli taas vastainen. Nurkissa paukkuva pakkanen saa toivomaan lauhempaa, mutta en ole tänä vuonna kertaakaan toivonut lisää lunta, en todellakaan. Huhuuu, riittää, kiitos! Opiskelijoiden opintotukien takaisinmaksatus on vähentynyt, sillä opiskelijoilla on entistä huonommat työnsaantimahdollisuudet. Noita suurrikollisia onkin jahdattu monta vuotta, hyvä että markkinatalous auttaa rikostutkijoita. Onko aivovuotomme ulkomaille ihme, ei tuo saivartelu ainakaan sitouta synnyinmaahan. Vaan eipä se sitouttaminen toimi pörssioptioillakaan, ne tuloutetaan heti kun pykälät sallivat ja palkannauttija siirtyy uusiin haasteisiin. Tai golffaamaan Marbellalle. Mä haluun lämpimään, mä haluun hiekkarannalle, mä haluun aasinpaskan tuoksua tuulen seassa. Enkä halua, mä halusin lapsuuden talvet takaisin ja sain. Pitää olla tarkka siitä mitä haluaa. Kiinalainen kirous sanoo, että; toteutukoon jokainen sinun toiveesi.

Aamukampa

Tiaiset, varpuset ja keltasirkut tirskuivat pensaassa. Hetkinen, maaliskuussahan se titityy alkaa. Maailmankirjat sekaisin. Eivät ole. Radiossa Birdlifen puheenjohtaja kertoi, ettei tammitirskunnassa ole mitään tavatonta. Heti, kun pakkasjakson jälkeen tulee lauhempaa ja mahdollisesti myös valoisampaa, aloittavat linnut laulunsa. Reviirien vahvistus ensi metreistä. Haa, minäkin haluan vahvistaa reviiriäni, jääpuikoista tippuu talvi pisara pisaralta maahan. Laulattaa. Sielu alkaa sisustamaan; pesäntekoa. Sisulla tästäkin selvitään.

Rempallaan

Kroppaa pakottaa ja selkä on jäykkä. Milloin tein viimeksi lihasliikkeitä, siis vapaaehtoisesti ja kuntoilumielessä? Mikäs vuosi nyt onkaan... Kolme tuntia kantelin laatikoita ja jätesäkillisiä vaatteita. Kuljin portaita, no en sinne seiskaan asti, mutta kuitenkin, kurottelin ja kyykistelin. Mukavaa, mutta nyt kolottaa. Olisikohan pitänyt venytellä perään, eikä rojahtaa lepotuoliin maha täynnä kanakeittoa. Mikähän tuokin kolottava lihas on ja missä kohtaa sitä käytin? Selän suoristaminen tuntuu lantiosta niskaan asti, jäykkä kuin jäinen jäkälä. Kyllä mä vielä joku päivä lähden sinne uimahalliin! Piikki pistävä...

Tarpeeksi

Paljonko on paljon? Liika on aina liikaa! Hitto, kyllä minä talviin olen tottunut, olenhan saanut lottovoiton, kun synnyin tänne pussinperään. Rajansa kaikella, ameeballakin. Siis jollei pyrytä lisää lunta, paukkuu nurkissa parikymmentä raatia ja minä sentään asun veden äärellä, jonka vastarannalla rääkitään. Sama valuutta siellä kyllä kelpaa nykyisin. Kaunista on, kun ikkunasta katsoo, ei siinä, paitsi kun vihmoo tuutin täydeltä maisema häviää parin metrin paikkeilla. Mä haluun normitalven, välillä nuoskakeliä ja paanteilla liukastelua, vai haluankohan. Palelee kaiken aikaa, no, ei peiton alla. Vaihtaisin hiekkamyrskyyn, vai vaihtaisinkohan, tulviin en vaihtaisi. Mitähän minäkin kitisen, pakana, joka pitelen kirkkollisena pyhänä palkallista vapaata.

Mä olen turhautunut. Frustraatio iski kesken kaiken. Se tuli saumuriesitteiden välistä. Tiedän mitä haluan ja tiedän mitä se maksaa. En saa aikaiseksi saumurikauppaan menoa, kun pihi perusluonne nieleskelee tyhjää ko. summasta. Typerintä tässä on se, että kesällä ostin silmää räpäyttämättä kameraani makrolinssin, joka maksoi sen verran kuin mihin oletan saavani saumurin hinnan tingittyä. Jos haluun saada, on pakko..maksaa. Ei se ole frustroivaa, vaan se, että olen niin mukavuudenhaluinen. Haluan elektroniikkaa, jota ilmankin tulisi toimeen. Korjaus; jota ilman tulee toimeen. Mutta en halua. Kun siirtää väistämätöntä, kiero mieli saa sen tuntumaan säästöltä... Ei se ilmeisesti liikaa maksa, mutta tarpeeksi.

Varmuudella

Kiveen hakatulla varmuudella jatkan pikselimutinoitani.

Nyt Oikein railakasta vuoden vaihdetta ja Valokuvauksellista tulevaa vuotta 2011!

Viettäkää uudenvuoden juhlia vähintään yhtä kiltisti kuin minäkin :)

Puhelu

Tykillä itikkaa, joskus se houkuttaa. Puhelu, jonka toivoisi loppuvan ennenkuin se alkaakaan. Soittoäänenä Road to hell... Erottaa. "Mitäs teille?" -ihmeempiä... "No, me käytiin katselemassa kirjahyllyjä" -jaa.. "Tiedäks... tik tak tik tak.." "Olitte taas reissussa" -juu.. "Me kans on suunniteltu, että ens kesänä käytäs Savonlinnassa... tik tak tik tak.." "Ootko muutes nähnyt sitä..."  -en, eipä juur... "SE sitten oli hyvä, varsinkin... tik tak!"  "Onpa muutes lunta tullut" - kaunista on... " Mieskin sano, että on se kummallista lämpenemistä.... tik tak tik tak..."  Hei, mun pitää oikeestaan lähteä pesemään villasukkia, soitellaan...

Kivettynyt

Nenätön kivipaasi. Leijonan kroppa ja ihmisen kasvot, paitsi se nenä. Kiihkouskovaiset ampuivat nenän, ajattelivat kai, ettei sen jälkeen tuota heidän mielestään epäjumalaa palvottaisi niin kiihkeästi. Yksi versio nenättömyydestä tuo... Muutes; Sfinksi (kreikaksi Σφιγξ kuristaja) on taiteessa ja mytologiassa kuvattu ihmispäinen leijona tai hirviö, joka oli yleensä naispuolinen. Kreekut kuvasivat sfinksin yleensä naishahmoisena ja siivekkäänä. Heidän uskomuksensa mukaan sfinksi ryösti nuoria poikia ( Nykyisin sitä kutsutaan kehdonryöstöksi....) ja oli läsnä verisissä taisteluissa. Sfinksi toimi myös hautapaikkojen vartijana. Joissakin taruissa sfinksi kyseli kreikkalaisilta sankareilta arvoituksia: jos ei tiennyt vastausta, sfinksi muutti onnettoman uhrinsa kiveksi. Kun joku tiesi vastauksen, kaikki vapautuivat loitsusta. Kuvan sfinksi (arabiaksi أبو الهول abu'l-haul kauhun isä) sijaitsee Gizan tasangolla kolmen pyramidin vieressä. Se on noin 20 metriä korkea ja 73,5 metriä pitkä. Kasvojen leveys on 4,15 metriä ja ne oli alkujaan maalattu punaisilla, sinisillä ja vihreillä väreillä. Sfinksi on hakattu peruskalliosta ulkonevaan kalkkikiveen. (wiki)

seurasin katseensa suuntaa nähdäkseni mitä tuo idän suunnasta hamuaa; ja mitä näenkään... Punaisessa kyltissä: Pitza Hut. Pitsaahan sen mieli tekee, jep!

Hotelli

Pikkujoulu

Tänä vuonna minua on joulututtanut varsin paljon normaalia enemmän, en tiedä miksi. Olen viritellyt valoja ikkunoihin ja levittänyt pöydille punaisia liinoja. Lunta on tullut runsaasti vuodenaikaan nähden ja sekin lisää joulun tuntua. Polttelen vain punaisia kynttilöitä. Punainen antaa energiaa. Parin viikon lomareissu katkaisee tämän. Saas nähdä iskeekö joulustressi palattua, kun valmisteluun jää vain pari päivää aikaa. Onneksi nekin ovat vapaana. Kaiken tekemisen jätän sinne, teen jos lustittaa. Miehen kanssa juhlistimme lomanalkua muutamalla herkulla. Pidän kirsikkaoluesta ja eteen osui Belgialainen erikoisuus. Ihana kirsikkaherkku. Leivoin siirappipipareita vain saadakseni sen tuoksun kämppään ja saunassa käytimme vihtaa, kuten yleensä käytämme joulusaunassa. Huudatimme Bing Crosbyn Valkeaa joulua ja mutustimme kinkkuvoileipiä. Mukavaa.

Päivä

Palveluketju. Sisäinen asiakas. Prosessikuvaus. Innovointi. Kumppanuus. Jakelupalaute. Huomenta. Kello! Tilt. Palaveri. Teatterikutsu. Online. Tilt. Kello! Vastaaaa! Palaveri. Tapaaminen. Tonnikalaa. Kello! Palelee. Moikka. Unohdin. Perkele. Kello! Avaudu! Tilt. Helppari. Huomenna. Sopii. Tapaaminen. Palaveri. Kello! Onnistuu. Turkuun? Toiletti. Tammikuussa. Kello. Kahvia. Morrrjes. Palaveri. Talliin. Kauppaan. Kotiin.

Sauna!