30. elokuuta 2010

Syssy



Ei aaltoile viljapelto. Jäljellä on kellastuva korsivainio. Lehtivihreä pakenee maan uumeniin odottamaan lämmintä. Minä kaivaudun peittoihin ja tungen villasukkia jalkaan. Vuorokauden osat erottaa valonmäärästä helposti. Katulyhdyt syttyvät, tähdet erottuvat taivaalla ja leipomisesta lämmin uuni tuntuu mukavalta. Pimeässä ajaminen pitää taas muistutella mieliin, miten senkin unohtaa kesän aikana. Torimyyjillä on juureksia enemmän kuin kukkakimppuja. Kimalaiset liikkuvat kankeasti, ymmärrän hyvin. Iltaisin nukuttaa ja aamulla ei halua nousta ylös. Äääh, revitään sitten huumori tästäkin.


4 kommenttia:

  1. Kaunis syksyä hipaiseva kuva ylinnä. Korsipeltokin on silti värikäs. Kylmä oli illalla, kädet olivat aivan sinipunaiset, en tietenkään muistanut ottaa käsineitä. Harmittavan pian tuli hämärä eikä enää saanut kuvia.
    Mustikanlehdet vain punastuvat punastumistaan, pian puutkin hehkuvat keltaisina, sitten nautitaan vielä hetki syksyn väreistä.

    VastaaPoista
  2. Syksyssä on jotain suloisen haikeaa. Se iskee jo heinäkuun lopulla mieleen, varsinkin, jos lomat on pidetty.

    Peti ja villasukat, aah : )

    VastaaPoista
  3. Hyvin kuvattu syssy!
    Niin se tahtoo olla mullakin, kuin kimalaisella, ja sattuvasti sanoit, illalla väsyttää ja aamulla ei jaksa nousta, sitä tää on..Pitää koettaa virkistyä..huoh..

    VastaaPoista
  4. Manteli, ajan työssäni paljon ympäriämpäri Suomea ja nyt viehkottavat niin monisävyiset sänkipellot. Osa lämpimän oransseja liki, osa hennon oljen värisiä ja paaaljon sävyjä siinä välissä. Tuota hämärän kuvaamista ajattelin harjoitella, mutta lipsahtaa niin nopeasti piemän puolelle...

    Mayo, syksyssä on samaa kuin lasten kasvamisessa, onnellisuutta ja haikeutta...
    heh, Peti ja villasukat, viini ja juusto; ruskan nautintoja!

    Seijastiina; Heh, pitäsköhän meidän noille lopuille kimalaisille kutoa villasukkia :D

    VastaaPoista