Poro

Paha kello kauas kuuluu. Hävetti maanmiesteni touhujen seurailu. Ei tarvinnut etsiä, törmäsi tahtomattaan, tasaisin väliajoin. Paljon fiksuja ja asiallisia, mutta mutta. Mistä tulee oikeutus moiseen käytökseen. Ostetaan tarjouspaketti ja omistetaan koko naapurivaltio, hmph. Tarjoilijat ovat vain ja ainoastaan heitä varten ja puhutella saa kuin alustalaista ja bonukset kerätään kortille. Oisin voinut muutamankin raketin sytyttää örvelöiden ahteriin, eikä kotimaasta ollut epäselvää. Olen usein miettinyt, että jospa sama määrä laivoja rantatuisi päivittäin Helsinkiin kauppatorille ja naapurit käyttäyisivät meiltä saaduilla opeilla, olisi vähintäänkin diplomaattinen selkkaus syntynyt jo vuosia sitten. Poro mikä poro.

Malttamaton

Minä tarkkailen luontoa ja luonto tarkkailee minua. Kulkiessa bongailee koko ajan merkkejä kevään etenemisestä, lintujen laulut monipuolistuvat. Soidinpuvut ovat upeita. Mökkimaastokin heräille talviuniltaan, näen usein kaksi kevään heräämistä. Koko ajan janoaa lisää merkkejä; kesä tänne heti just nyt. Miksi ei osaa nauttia olemassa olevasta luonnon heräämisestä, miksi pitäisi jo nähdä pääskysiä ja marjojen raakileita. Kuljin tutun perhosreitin kamera kaulassa ja totesin niiden vielä antavan odottaa itseään. Viikko sitten niitä oli hurmaavasti, mutta nyt silmiinpistävän vähän. Väriloisto ei ole vielä luonnossakaan puhjennut, kukkia on vielä niukalti. Voikukkakin on varsin vähälukuisena. Reilu kuukausi sitten oli vielä lunta ja jäätä, yöt pakkasella, puut paljaana. Miten tuo luonto ei lakkaa hämmästyttämästä monimuotoisuudellaan. Neljä vuodenaikaa on rikkaus, miksi kuitenkin se paras on muka vasta edessä. Kevään herkkää vihreyttä lehdissä ei ole keskikesällä. Nyt ei ole itikoita. Vapusta päästyään ihminen odottelee juhannusta ja kesälomia, sitten alkaakin jo pimenemään. Joulusiivouksiako minulla on tässä ikävä?

Lepo

Lepo on lentävä liike, tuumasi sotilas kun vuoteesta putosi. Viikko hujahti ja aikahan kiitää kun on mukavaa. Olen entistä vakuuttuneempi, että kiinnitän työasiat autoni rattiin. Kotiin ajaessa ajattelen työpäivää, mutta kun nousen autosta, en juurikaan niitä muistele ennenkuin aamulla töihin ajaessa. Meni viikko miettimättä työkiireitä, mutta kentältä autonrattiin istuessa muisti alkoi palailla pätkittäin. Miksi ei ihmisen päässä ole katkaisinta, jolla voisi kääntää vihteelle ja vastuulle. Hmm, niin moni ei sieltä viihteeltä heti palaile vastuuseen, ainakaan vapaaehtoisesti. Lomapaikassa oli, yllätys yllätys, muutama muukin suomalainen. Yhdessä bungalovissa oli kolmekymmenvuotis hääpäiväänsä viettävä pariskunta. Mies makasi viikosta neljä päivää kämpässä ja veti raakaa viinaa aina sängystä noustessaan. Litra yössä, kertoi allasbaariin päästyään, pummasi oluen, kun baari oli jo kiinni ja poistui takaisin kämppään. Vaimo kävi yksin viereisessä ostohelvetissä ostelemassa matkamuistot ja tuliaiset. Mitähän hänkin matkasta miettii niitä katsellessaan. Ei lähtenyt mukaan seuraksi pyydettäessäkään, eihän miestä voi jättää yksin. Noo, se meijän Jussi on tommonen... Ihmetteli kuitenkin ääneen, että olen yksin lomareissulla. Hänellä sentään oli mies mukana, joopa joo. Minulle loma on lepoa, toisille se on yhdessäoloa.

Dejavuuuu

Niinpäniin. Spekulointi taisi päättyä ja lopputulema on sama kuin vuosi sitten. Ei talvilomaa yhdessä vaan minä googletan äkkilähtöjä ja mies valmistautuu kuukaudeksi ylitöihin. Mikäs siinä, lukemattomia kirjoja onkin kertynyt aika pino. Mökki on lumeen hautautuneena, ei innosta yksin oloon sulava hanki. Kennojeni aurinkovaje on huutava, paukkupakkaset veivät energiat. En jaksa edes ärsyyntyä vaikka ainahan ylitöistä vois kieltäytyä. Parantaa eläkekertymää, miehinen perustelu. Hivelee, kun voi illusoida itseään korvaamattomaksi. Hmph. Minä käyn virkistymässä ja mies tekee neljä viikkoa putkeen yhdellä vapaapäivällä. Tasan ei käy, mutta minä hyväksyn osani, minä olen se joka pääsee lomalle.

Kevät

Täten julistan kevään avatuksi. Koiranpaskakeskustelu on alkanut, varma merkki. Maailmassa on sotia, nälänhätää, luonnon katastrofeja, mutta koirien jätökset saavat ihmiset reagoimaan. On se hyvä, että jotkut asiat pysyvät, turvallisuuden tunne vahvistuu. Miksi ei vastaavaa ryöppyä synny, kun luontoon heitetään maatumatonta kulttuuriroskaa? On turvallista kuohuttaa tunteita triviaaleista asioista, ottaa kantaa ottamatta kantaa. Ei vaadi räkyttäjältä mitään. Kansankynttilät. Samanlaiset tyypit omaavat mielipiteen; en osaa sanoa. Omintakeista. No, onneksi kevät koittaa.

Sanaton

Leffa, jota suosittelen, vilpittömästi!

Rauhallista

Olen nukkunut kahden päivän aikana suurimman osan valoisaakin aikaa. Aurinko nousi ja laskee taas. Väsyttää, väsyttää niin vietävästi. Vapautin itseni lenkkeilystä, kuvaamisesta, siivoamisesta ja suihkussa käymisestä. Olen istunut ergonomiesti sohvan kulmassa tyynyvirityksien avulla. Käden ulottuvilla on kahvitermari, kaukosäätimet, kirjapino ja läppäri, niin ja silmälasit. Tipahtelin pitkiksi toviksi untenmaille. Ei mun tartte, ellen halua. Ruokaa laitoin, laiskuuteni ylittää vain nirsouteni, einekset eivät uppoa. Leivoin mangomuffinsseja ja söin suklaata. Kroppa nauttii ja pää rauhottuu. Aurinko nousi itäkaakosta ja laskee kauniisti tuonne Helsingin suuntaan. Kaikki rullaa, vaikka olen ollut kaksi vuorokautta ottamatta kantaa maailman menoon. Mmmm, suosittelen jokaiselle joskus!