Dejavuuuu

Niinpäniin. Spekulointi taisi päättyä ja lopputulema on sama kuin vuosi sitten. Ei talvilomaa yhdessä vaan minä googletan äkkilähtöjä ja mies valmistautuu kuukaudeksi ylitöihin. Mikäs siinä, lukemattomia kirjoja onkin kertynyt aika pino. Mökki on lumeen hautautuneena, ei innosta yksin oloon sulava hanki. Kennojeni aurinkovaje on huutava, paukkupakkaset veivät energiat. En jaksa edes ärsyyntyä vaikka ainahan ylitöistä vois kieltäytyä. Parantaa eläkekertymää, miehinen perustelu. Hivelee, kun voi illusoida itseään korvaamattomaksi. Hmph. Minä käyn virkistymässä ja mies tekee neljä viikkoa putkeen yhdellä vapaapäivällä. Tasan ei käy, mutta minä hyväksyn osani, minä olen se joka pääsee lomalle.

Kevät

Täten julistan kevään avatuksi. Koiranpaskakeskustelu on alkanut, varma merkki. Maailmassa on sotia, nälänhätää, luonnon katastrofeja, mutta koirien jätökset saavat ihmiset reagoimaan. On se hyvä, että jotkut asiat pysyvät, turvallisuuden tunne vahvistuu. Miksi ei vastaavaa ryöppyä synny, kun luontoon heitetään maatumatonta kulttuuriroskaa? On turvallista kuohuttaa tunteita triviaaleista asioista, ottaa kantaa ottamatta kantaa. Ei vaadi räkyttäjältä mitään. Kansankynttilät. Samanlaiset tyypit omaavat mielipiteen; en osaa sanoa. Omintakeista. No, onneksi kevät koittaa.

Sanaton

Leffa, jota suosittelen, vilpittömästi!

Rauhallista

Olen nukkunut kahden päivän aikana suurimman osan valoisaakin aikaa. Aurinko nousi ja laskee taas. Väsyttää, väsyttää niin vietävästi. Vapautin itseni lenkkeilystä, kuvaamisesta, siivoamisesta ja suihkussa käymisestä. Olen istunut ergonomiesti sohvan kulmassa tyynyvirityksien avulla. Käden ulottuvilla on kahvitermari, kaukosäätimet, kirjapino ja läppäri, niin ja silmälasit. Tipahtelin pitkiksi toviksi untenmaille. Ei mun tartte, ellen halua. Ruokaa laitoin, laiskuuteni ylittää vain nirsouteni, einekset eivät uppoa. Leivoin mangomuffinsseja ja söin suklaata. Kroppa nauttii ja pää rauhottuu. Aurinko nousi itäkaakosta ja laskee kauniisti tuonne Helsingin suuntaan. Kaikki rullaa, vaikka olen ollut kaksi vuorokautta ottamatta kantaa maailman menoon. Mmmm, suosittelen jokaiselle joskus!

Lunta

Ei keiku kesähattu kutreilla, ei. Myssy on syvällä korvien päällä; jollei pakasta, pyryttää. Tässä on pitkään käynyt kuin entiselle vastatuuleen polkijalle; hän toivoi, että tuuli kääntyi ja paluumatkallahan toive toteutui, tuuli oli taas vastainen. Nurkissa paukkuva pakkanen saa toivomaan lauhempaa, mutta en ole tänä vuonna kertaakaan toivonut lisää lunta, en todellakaan. Huhuuu, riittää, kiitos! Opiskelijoiden opintotukien takaisinmaksatus on vähentynyt, sillä opiskelijoilla on entistä huonommat työnsaantimahdollisuudet. Noita suurrikollisia onkin jahdattu monta vuotta, hyvä että markkinatalous auttaa rikostutkijoita. Onko aivovuotomme ulkomaille ihme, ei tuo saivartelu ainakaan sitouta synnyinmaahan. Vaan eipä se sitouttaminen toimi pörssioptioillakaan, ne tuloutetaan heti kun pykälät sallivat ja palkannauttija siirtyy uusiin haasteisiin. Tai golffaamaan Marbellalle. Mä haluun lämpimään, mä haluun hiekkarannalle, mä haluun aasinpaskan tuoksua tuulen seassa. Enkä halua, mä halusin lapsuuden talvet takaisin ja sain. Pitää olla tarkka siitä mitä haluaa. Kiinalainen kirous sanoo, että; toteutukoon jokainen sinun toiveesi.

Aamukampa

Tiaiset, varpuset ja keltasirkut tirskuivat pensaassa. Hetkinen, maaliskuussahan se titityy alkaa. Maailmankirjat sekaisin. Eivät ole. Radiossa Birdlifen puheenjohtaja kertoi, ettei tammitirskunnassa ole mitään tavatonta. Heti, kun pakkasjakson jälkeen tulee lauhempaa ja mahdollisesti myös valoisampaa, aloittavat linnut laulunsa. Reviirien vahvistus ensi metreistä. Haa, minäkin haluan vahvistaa reviiriäni, jääpuikoista tippuu talvi pisara pisaralta maahan. Laulattaa. Sielu alkaa sisustamaan; pesäntekoa. Sisulla tästäkin selvitään.

Rempallaan

Kroppaa pakottaa ja selkä on jäykkä. Milloin tein viimeksi lihasliikkeitä, siis vapaaehtoisesti ja kuntoilumielessä? Mikäs vuosi nyt onkaan... Kolme tuntia kantelin laatikoita ja jätesäkillisiä vaatteita. Kuljin portaita, no en sinne seiskaan asti, mutta kuitenkin, kurottelin ja kyykistelin. Mukavaa, mutta nyt kolottaa. Olisikohan pitänyt venytellä perään, eikä rojahtaa lepotuoliin maha täynnä kanakeittoa. Mikähän tuokin kolottava lihas on ja missä kohtaa sitä käytin? Selän suoristaminen tuntuu lantiosta niskaan asti, jäykkä kuin jäinen jäkälä. Kyllä mä vielä joku päivä lähden sinne uimahalliin! Piikki pistävä...