16. heinäkuuta 2010

Naapurivahdit

Ruusujen kuvaamistani tuijotettiin. Tunsin sen selässäni. Naapurin kissat. Herkeämätön tuijotus, toisaalta onhan se epäilyttävää, kun joku nuohoaa ruusuaidassa ja räpsyttelee. Yleensä ohi kulkiessa nämä vain nautiskellen venyttelevät kaiteella, mutta nyt kameran ääni sai ne kiinnostumaan. Asento on kuin kissaeläimellä pitääkin. Jokainen lihas jännittyneenä ja aistit auki. Kiitos mielenkiinnostanne, kisut, poistun takavasemmalle.




8 kommenttia:

  1. Tosi nättejä kissoja. :) Varmasti kyllä se räpsyttely alkoi kiinnostamaan kissoja. Sellasia ne ovat. :)

    VastaaPoista
  2. Heisi, niinpä. Nuo ovatkin tosi komeita katteja, niitä usein ohikävellessäni ihailen. Osaavat nauttia elämästään selkeästi. Ihmettelen aina, miten levollisena ovat kapealla kaiteella toisessa kerroksessa.

    VastaaPoista
  3. Ai kauheeta kun alkoi naurattaa :D :D
    Siis herkeämätöntä tuijotusta, että mitä ihmettä tuo nainen tuolla puskassa oikein touhuaa?
    Terävät katseet! :D

    VastaaPoista
  4. katset olivat tosi maagiset,

    eilen huomasin harmikseni, että muuttoauto vei kisut mennessään, olivat niin mainio pari katsella ohikulkiessa.

    VastaaPoista
  5. Höö, voi harmi Manna!
    Tulin tänne vaan kertomaan, että saattaakin olla hyvät, nuo loittorenkaat ja telejatkeet, pitää miehen kanssa tuumailla ja tutkia asiaa.
    Kiitos avuistasi ja tiedoistasi!
    Mukavaa alkavaa viikkoa :D

    VastaaPoista
  6. kiitti, seijastiina. Kyllä niitä kaikkia vaihtoehtoja kannattaa punnita. Mä funtsin laajakulmaa, kun syksyn tullen taas nuo maisemat ja rakennukset palaavat etsimeen :)

    luonnonkin perhosbaari hiljenee hiljakseen.

    VastaaPoista
  7. Eivät ole mitään verhon raosta tirkistelijöitä vaan reilusti katsovat : D

    VastaaPoista
  8. Mayo; uteliaisuus on aito tunne :)

    VastaaPoista