23. tammikuuta 2011

Aamukampa


Tiaiset, varpuset ja keltasirkut tirskuivat pensaassa. Hetkinen, maaliskuussahan se titityy alkaa. Maailmankirjat sekaisin. Eivät ole. Radiossa Birdlifen puheenjohtaja kertoi, ettei tammitirskunnassa ole mitään tavatonta. Heti, kun pakkasjakson jälkeen tulee lauhempaa ja mahdollisesti myös valoisampaa, aloittavat linnut laulunsa. Reviirien vahvistus ensi metreistä. Haa, minäkin haluan vahvistaa reviiriäni, jääpuikoista tippuu talvi pisara pisaralta maahan. Laulattaa. Sielu alkaa sisustamaan; pesäntekoa. Sisulla tästäkin selvitään.

6 kommenttia:

  1. Positiivinen postaus : )
    Tuota reviirin vahvistusta on koko työelämä täynnä, toisilla siviilissäkin.

    En lakkaa ihmettelemästä, kuinka eläimet toimivat vaistonsa mukaan, lentävät tuhansia kilometrejä, kalat vaeltavat, norsut kulkevat veden perässä. Niillä ei ole kännyköitä : )

    VastaaPoista
  2. Rehellisyyden nimessä; hiukan tuossa on mantraa...
    Rajaan reviirini kotiini ja nyt jo mieli siirtää tuolia tuonne ja hankkii taulua tuonne, kevään ensi merkit... Takapakkeja tulee, mut...

    eläimillä on vielä yhteys itseensä :)

    VastaaPoista
  3. Oi, aurinkoa! Kunpa täälläkin paistaisi pian taas.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentoinnista, Piia. Toivottavasti tänään viimein näit aurinkoa, oli ainakin kaakkoissuomessa hulppean aurinkoinen talvipäivä. Sieltä se kevät tulee, kukonaskelin!

    VastaaPoista
  5. Jääpuikot on kauniit aurinko kylvyssä ja sisua sitähän meiltä löytyy.

    Pirteää pakkaspäivää ja tammikuun loppua Manna ♥

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Seijastiina, ja olet oikeassa, kyllähän suominaisista sisua löytyy!

    VastaaPoista